Pyjamafreelancer

 

Vuosikausia normissa työelämässä haaveilein aina samasta asiasta:
siis siitä että saisin tehdä töitä kotona. Pyjama päällä, sängyssä, ilman meikkiä ja joka-aamuista työpaikalle raahautumista. Tai pitää edes pyjamaetäpäiviä kerran pari viikossa. 

Kuten monet muutkin unelmat, tämäkin unelma osoittautui toteutuessaan hieman toisenlaiseksi. On ihana tehdä töitä pyjamassa kotona silloin kun ulkona on kaatosade heti aamusta, ihan totta. Tai silloin kun on edellisenä iltana ihan tiistain kunniaksi eksynyt baariin ja juonut kaksi lasia viiniä liikaa. Mutta olen havainnut nyt myös sen, miksi ihmiselle tekee aika hyvää myös se ihmisten ilmoille eli työpaikalle raahautuminen.

Se kun pitää jotenkin kivasti kiinni normielämässä. 

 

Näyttökuva 2017-02-04 kohteessa 11.52.12.png

 

Tämä New Yorkerin tarina kertoo aika hyvin freelancerin elämästä. Pitänee vielä mainita että jutun miehellä sentään on vaimo. Freelancerin ja yksin asuvan yhdistelmä on vielä pahempi. 

Onneksi Lissabonissa on kahviloita, joissa oikeasti saa tehdä töitä, vaikka vaan kahvikupillisen hinnalla. Hesarista kun olen kuluneen vuoden aikana lukenut pariin otteeseen siitä, miten siellä päässä tämä tuntuu olevan ongelma. Kahviloissa työskentely on ihan kivaa, silloin kun ei tarvitse keskittyä ihan supertarkasti johonkin. Ja ihmisten ilmoille lähteminen on lähes aina hyvä idea, koska se että viettää koko päivän kotona pyjamassa. Huh, se ei tee hyvää päälle. 

—-

 

Jos sulla on hyvä vinkki freelancerin kotityöskentelyn tehostamiseksi, kerro ihmeessä. Olen asiassa aika aloittelija vielä. 

 

—-

 

Loved this very accurate I work from home -strory by the New Yorker. 

 

Screenshot from the article. 

Kommentit (16)
  1. http://theoatmeal.com/comics/working_home

    Mulle ei sovi etähommat yhtään! Toki niillä on paikkansa ja tarpeensa tarvittaessa, mutta en voisi tehdä pelkästään kotoa yksin. Tarvitsen ihmisiä ja pääsyn pois kotoa!

    1. Hahaaaa, ihan mahtavia 😀 Kiitos!

  2. Jes, mahtavaa kuulla muidenkin fiiliksiä ja kokemuksia näistä!

    Mun ykkösvinkki työpäivän aloittamiseen on vaihtaa ”kotityövaatteet”, eli vaihtaa yöpaita pois ja heittää ylle jotkut käsittämättömän tyylittömästi yhdistellyt, mutta älyttömän mukavat kuteet. Saa nukkua myöhempään, muttei tule ihan sataprosenttista pyjamapöhnää. Viime aikoina olen pitänyt myös kiinni siitä, että aamukahvia juodessa vietän vielä täysin ”omaa aikaa” ja saan hyvällä omallatunnolla selailla blogeja ja uutisia, enkä kurki sähköpostia. Kun kahvi on loppu, täytyy nostaa kone seisomatyöpisteeseeni lipaston päälle, tehdä lista päivän hommista ja yrittää suoriutua mahdollisimman monesta. (Yllättäen aamukahvikuppikokoni on kasvanut aika reippaasti.) 😀 Loppuiltapäiväksi tai alkuillaksi yritän aina sopia jonkinlaisen menon, urheilun tai uloslähtemisen, että työt tulee lopeteltua ajoissa. Yleensä pääsen vasta tässä vaiheessa suihkuun…

    1. Hahaa, joo, miten se suihkussa käyminen jotenkin venyy AINA :D?

      Mä kans teen tota samaa, et aamupalan aikana saan selata uutiset ja hesarin ja sit vasta hommiin. Se aamuhetki on jotenkin ihana. Sen jälkeen yleensä kannankin läppärin sängystä pöydän ääreen, koska oikeesti siinä peiton alla yöpuvussa ja vaatteet päällä pöydän ääressä -hommassakin on jo iso ero! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *