Rauhoittava metsä (tai no siis Shinjuku Gyoen National Garden)

Vaikka olen täysin maalainen, kutsun silti usein suurkaupunkien puistoja metsiksi. Koska tavallaan sitähän ne ovat, ellei ihan oikeaa metsää ole lähipiirissä. No voisi kai sanoa viheralue, ehkä se olisi parempi ilmaisu. Mutta mettä ku mettä, tärkeintä on se, että on hiljaista ja vihreää ja voi kävellä ympäriinsä pitkiä aikoja ilman suurempia visuaalisia ärsykkeitä ja hengitellä raitista ilmaa.

Olen listannut joskus neuvoja yksin matkustavalle. Sanoisin myös että puistoissa hengailu tekee erityisen hyvää kun on yksinään reissussa. Varsinkin Japanissa olo on hieman epätodellinen, on miljoonittain ihmisiä, sitten kuitenkin hiljaisia sivukujia, hullun värikästä ja sitten harmaata ja vaaleita pastellisävyjä. Ja jetlag. 

Koska olin eräänäkin lauantaiaamuna herännyt joskus viiden jälkeen, olin suht aikaisin jo asuntoni vieressä sijaitsevassa Shinjuku Gyoen National Garden -puistossa. Normaalisti puistoon on pieni pääsymaksu, kyseisenä päivänä jostain syystä pääsi aivan ilmaiseksi. 

Puisto ja kasvihuone ovat niin upeita, että oli pakko sanoa itselleen muutaman kerran ääneen: Oot muuten Tokiossa. En pysty edes kuvittelemaan miltä täällä näyttää kirsikankukka-aikaan. Aion kyllä kokea sen, vielä joskus. Ruska-ajan saatan ehtiä nähdäkin vielä täällä. 

—-