Spontaanin sisustajan tunnustuksia

Vaihdoin viime viikolla jälleen kerran järjestystä. Homma jäi tietysti puolitiehen.

(Kerrostalossa kun ei arkisin kehtaa yhdentoista jälkeen enää rymsteerata)

Lauantaina havahduin siihen, että olin kutsunut ihmisiä kylään ja taulut olivat kasassa lattialla. Nakuttelin ne hetken mielijohteesta eri seinille kuin ennen. Tai no, rymsteerasin viimeksi pari kuukautta sitten kaiken uusiksi ja nyt vähän niinkuin palasin entiseen. Siinä vasaralla nakutellessani muistelin huvittuneena sitä, kun kotiani kuvattiin viime talvena Trendi-lehteen ja toimittaja Liisa Jokinen kyseli multa siitä, miten seinilläni ja pöydilläni olevat asetelmat ovat syntyneet.

No vahingossahan ne. 

Siirtelen spontaanisti tavaroita; tauluja, verhoja, lamppuja ja muuta sälää paikasta toiseen. Kirjahylly on esimerkiksi palvellut keittiön astiakaappina ja jääkaappikin on vaihtanut paikkaa muutamaan kertaan. Tauluja järkkäilen joskus värien mukaan seinälle. Toisinaan ne taas tuntuvat parhailta lattiatasossa nojailemassa seinään. Jokaisessa taulunkehyksessä on tallessa ainakin kolme eri kuvaa odottamassa vuoroaan. Kaappini pursuilevat tyynynpäällisä ja verhoja. Verhoja vaihtelisin useamminkin, mutta nykyisessä asunnossani en ylety tuonne katonrajaan kuin tikkailla (joita en omista) Ehkä ihan hyvä.

Joskus mietin, että haluaisin olla ihminen jolla on todella vähän tavaraa. Kaksi harkittua koriste-esinettä ja yksi taulu seinällä. Ja kaikki ne mätsäisivät toisiinsa. Mutta en ole. Olen hamstraaja ja muistojen kerääjä. Ja hetken mielijohde- ihminen. Vaatekaappini pursuilee värejä ja kuoseja ja eri materiaaleja; farkkua, nahkaa, kukkakuoseja, pitsiä ja kaikkea siltä väliltä.

Mutta näyttää minulta. Ihan niinkuin kotinikin.

—–

Ja lopuksi FUN FACT: kaikki naiset, jotka tulevat kotiini, ihailevat aina sisustustani.

Joka kerta kun joku mies tulee kotiini, kuulen saman: hienot puitteet. Aina yhtä huvittavaa!

—–

Just some random shots from my home (that show how randomly I decorate.)