Suolaa ja suuria rakkauksia

 

 

Makaamme kuusi tuntia kallioilla, joiden päällä on kasoja valkoista suolalta näyttävää mähmää. Mitä ihmettä tämä on, ystäväni sanoo ja tökkää sormensa suolakasaan. Todellakin, suolaa. 

Uimme niin kirkkaassa vedessä ettei edes tarvitse edes miettiä onko täällä taas niitä ällöttäviä loppukesän meduusajoukkoja, ei näy kun hiekkapohjaa ja tummanruskeita merikasveja. Vai mitä lie ovat, en välitä. 

Sinä päivänä en välitä paljon muustakaan, en siitä henkilöstä johon törmään matkalla rannalle ja jonka kohdalla en edes pysähdy vaihtamaan kuulumisia vaikka joskus kerroinkin hänelle lähes kaikki kuulumiseni. 

Makaan rannalla ja puhumme miehistä ja naisista ja ranskalaisista tavoista ja suomalaisista tavoista ja hymykuopista ja naururypyistä ja yhdestä brasililalaisesta taas ja sitten eräästä draamaa rakastavasta portugalilaisnaisesta, jolla on täydelliset hiukset ja avioliitoista joita solmitaan oleskeluluvan vuoksi ja sitten siitä kun haluaisi vaan jotain ihanaa ja helppoa. 

Oispa viiniä, ranskalaisystäväni sanoo aina, maanantai-iltaisin ja lauantai-iltapäivisin. Puhumme suomenkielestä eikä hän voi millään ymmärtää edes sitä että asioilla, siis vaikkapa pöydällä ja koiralla ei ole maskuliini- tai feminiinimäärettä (ja sanon vahingossa lähes aina feminist kun pitää sanoa feminine)

ja tietysti on vaikka kuinka monta asiaa jota minä en ymmärrä ja vaikka samalla viikolla olen huomannut suomen puhumisen sulattavan ahdistustani tosi tehokkaasti, oli se sitten ihan mitä hölöttämistä tahansa, juuri tänään on ihanaa puhua kaikesta siitä mikä on eri tavalla ja mikä taas samalla kun joskus siitä tulee eniten se olo että haluankin olla juuri täällä. 

Emmekä edes juo viiniä, katselen hänen kaunista vartaloa ja mietin miksen minäkin voisi ihastua naisiin, olisiko kaikki helpompaa sitten. Ei todellakaan ole, hän sitten selventää.

 

 

Ja puhumme siitä miten puuduttavaa on olla juhlissa jossa on vaan toista sukupuolta, tykkäsi mistä tahansa. Ja sitten käymme läpi jokaisen tässä maassa tapahtuneen ihastumisen juurta jaksain ja päivä on niin kiva että illalla kotona jaksan juuri ja juuri vaan keittää pastaa ja katsoa yhden stand up -komediaspesiaalin jossa puhutaan myös vaan ihmissuhteista (ja vähän roboteista). 

Ja sitten kun olen kertonut juurta jaksain aiemmin päivällä suurimman sydänsuruni tässä maassa ikinä, luen vahingossa sen viestiketjun ja ajattelen: Kaksi ihmistä jotka olivat NÄIN rakastuneita toisiinsa, mitä ihmettä kävi?

Yöllä ystävä laittaa viestin: Jäin miettimään niitä tarinoita. Oikeesti, mitä ihmettä kävi?

Siitä on kolme vuotta aikaa enkä vieläkään osaa sanoa asiaan yhtään mitään.

 

 

Kommentit (4)
  1. Olipa taas ihana kirjoitus… en oikeen osaa kuvata fiilistä mikä siitä tuli… sellanen ku hyvä romaani vie mennessään ja osaa kuvitella itsensä siihen mukaan ja elää ne fiilikset niin, että tuntuu, että lukemisen jälkeen omassakin elämässä on jotain muuttunut… suhtautuminen asioihin.. ja elämä tuntuu ainakin hetken vähän kevyemmältä, kun unelmoi ja ajattelee enemmän..

    Mä haluaisin kyllä lukea sun kirjoittaman romaanin.

    1. en oikeen osaa kuvata fiilistä mikä siitä tuli… sellanen ku hyvä romaani vie mennessään ja osaa kuvitella itsensä siihen mukaan ja elää ne fiilikset niin, että tuntuu, että lukemisen jälkeen omassakin elämässä on jotain muuttunut… suhtautuminen asioihin.

      OI, tää oli ihanasti sanottu. Just tollanen olo tulee usein kun uppoutuu vaikka just kirjaan 🙂

  2. Tämä nyt hitusen ohi aiheen mutta minua harmittaa etten löydä täältä uusilta sivuilta blogisi arkistoa niin mistään :/ Lueskelen blogia epäsäännöllisen säännöllisti ja välillä haluaisin palata vanhempiinkin juttuihin, mutta loputon selailu vanhempiin postauksiin on selaussormelle puuduttavaa!

    1. Hei, arkisto löytyy oikeasta reunasta kun skrollaat sivusuunnassa. Tiedän, se on jotenkin tyhmästi siellä ihan reunassa mutta kun sinne pääsee niin sieltä aukeaa kaikki vanhat vuodet ja kuukaudet helposti 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *