Tag: elämä

  Asioita, joita huomasin eräällä viikolla:     – En jaksa enää minkäänlaista draamaa. En ystävien, en kavereiden, en puolituttujen enkä miesten enkä naisten kanssa. CALMA! – Olen itse salaa aikamoinen draamaqueen. Sillai ajatuksen tasolla. (Joskus saatan paiskoa vähän astioita). – Saan hirveät raivarit siitä, jos joudun SEKÄ täyttämään ETTÄ tyhjentämään tiskikoneen. MIKÄ VÄÄRYYS! – […]

    Eräänä yönä kun jo muka melkein valmis graduni ajaa minut vielä kertaalleen hermoromahduksen partaalle,lähden keskellä yötä kävelylle. Ylös tuttua mäkeä, puiston läpi, pienelle pizzakioskille. Suosikkiruokani kylmäsavulohipizza, jota olen ostanut täältä ehkä kuusikymmentä kertaa viimeisen vuoden aikana, on ihanan suolainen. Kaksi viisikymmentä pala ja sitten ajatus kulkee jo vähän paremmin kuin kurnivan mahan seurassa. […]

    Oman elämäni paskojen päivien soittolistalla on biisi, jota kuuntelen eräänäkin inhottavana päivänä. It won´t last forever. (Kiitos, tiedän) … or maybe it will. Olen juuri törmännyt kadulla sellaiseen tyyppiin, joka saa kyyneleet valumaan aurinkolasien takaa heti seuraavassa kadunkulmassa. Vaikka en muka yhtään välitä siitä enää. It wont last forever, it wont last forever, […]

    Eräällä viikolla eräs mies selittää minulle mitä mansplaining on. Tässä liikutaan nyt jo jollain metatasolla, ajattelen ja poistun paikalta. Sitten perjantaiyönä kello kolme törmään alakerran baarin omistajaan kadulla ja keskustelumme päätteeksi finnishspleinaan hänelle, miten Lissbonin kesäkuun karnevaalijuhlien klassikkoruoka, sardiinileipä, pitäisi uudistaa. Kun jos siihen lisäisi jonkun hyvän soossin ja yrttejä, se olisi vaan […]

    Sanotaan, että kun on lähellä kuolemaa, silmissä vilisee elokuvamaisesti koko elämä. En ole kuolemassa, vaikka samana aamuna dramaattisesti toteankin editing this fucking thesis is KILLING ME, mutta jostain syystä sillä viikolla osa elämästäni vilisee silmieni edessä, sillä tavalla miesten muodossa. Eli siis sellaisten mahdollisten elämien muodossa, jotka eivät tapahtuneetkaan. Ensin nauramme mahat kippurassa […]

    Asioita, jotka ovat ihania: – Kun kysytään aamulla keittiössä miten nukuit, otatko kahvia ja haluatko lähteä rannalle – Keittiön ikkunasta satunnaisesti kantautuvat naapurin musiikkivalinnat – Kissa, joka nukkuu aurinkopaikassa – Se kun kämppis nostaa kissän syliin ja laulaa sille – Jääakahvi jossa on sitruunalohkoja – Kälyisten hedelmien hedelmäkauppa, jossa on ihanan halpaa – […]

    Haluan ikuisesti sen vapauden, että voin valvoa kolmeen asti tiistaiyönä, kun jumitun lukemaan erästä kirjaa ja avonaisista ikkunoista tulee sisään lämmintä kesäyön ilmaa. Kun tekee mieli vain lukea jonkun muun tekstejä ja oivalluksia, ei omiaan. (Ja oivalluksia ei nyt juuri olekaan. Olen kirjoittanut final conclusioani nyt kaksi ja puoli viikkoa, eikä siinä sanota […]

    Toi mies, kato, sen sivuprofiili on niin kaunis, huokaisen eräänä lauantai-iltana ystävälleni valoisassa pikkubaarissa, jonne jostain syystä eksymme tosi usein. Sitten kerron tarinan siitä, kun olin kerran ihastunut pelkästään erään miehen sivuprofiiliin. Se oli hämmentävää, mies kun näytti täysin eri henkilöltä sivusta ja edestä. Ei pahalta, mutta eri henkilöltä. Emmekä tietysti koskaan tutustuneet […]

  Seison aina toisinaan yöllä jossain kadunkulmassa ja kirjoitan puhelimen muistiin pitkiä pätkiämiltä juuri nyt tuntuu -tekstejä. Usein ne ovat vain pieniä, yksittäisiä lauseita tai tapahtumia, joista haluan muistaa tietyn yksityiskohdan, koska aion kirjoittaa niistä joskus myöhemmin. Sitten joskus taas siihen pieneen näpyttelyyn kiteytyy enemmän kuin pitkään blogitekstiin.     3. toukokuuta 2017. On päiviä, […]

    Kun asuin vielä Suomessa, sain usein kuulla siitä, miten nopeasti kävelen.No tietysti, sehän on tehokkaan ihmisen merkki, ajattelin aina. Mutta etkö pelkää että sulta jää huomaamatta asioita, kun kiidät niin kovaa vauhtia, ystäväni kysyi kerran. Minusta kysymys oli pöyristyttävän typerä. Niin kuin mitä? Sitten muutin Lissaboniin, jossa vietin ensimmäiset kuukaudet lomaillen. Se oli […]