Valoisat aamut
Yksi ihanimmista asioista Lissabon -elämässäni on tämä: Voin elää minulle ominaisimmassa rytmissä. Valvoa myöhään ja nukkua aamuisin pidempään kuin seitsemään. Tuntini yliopistolla kun alkoivat viime lukukaudella vasta aikaisintaan yhdeltä ja tällä hetkellä ne ovat vielä enemmän iltapainotteisia. Yleensä herään arkisin siinä yhdeksän maissa, viikonloppuisin ja lomalla harvemmin ennen puolta yhtätoista. (Tosin usein käyn siinä kahdeksan […]