Tag: saana&olli

  Lokakuun alussa mun Lissabon-bestis lähti kotimaahansa kuukaudeksi ja olin ihan että eihän tästä kuukaudesta sitten tuu mitään kivaa. Mutta väärässä olin, lokakuu oli ihana, niin kelien kun kaiken muunkin suhteen. Kuukauden suosikit tässä siis:     Festarit! Halleluja! Pääsi kuin pääsikin vielä tässä elämässä festareille. Jossain vaiheessa kesää kun luulin että mennään takaisin lockdowniin […]

    Yksi lempparimerkkini Suomessa on ehdottomasti turkulainen Saana&Olli.  Tänä syksynä sain kivan viestin heiltä, jossa kaksikko kertoi matkaavansa Lissaboniin junalla (Respect! Haluan tehdä saman vielä joskus!) ja kysyivät lähtisinkö heidän kanssaan viinille joku ilta.     Emme olleet koskaan tavanneet livenä, mutta juttua riitti niin Suomesta kuin Portugalistakin sekä muotoilun nykytilasta myös. Ihan yllärinä […]

      Jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi: olen hyvin rakastunut Japaniin juuri nyt. Siinä maassa kun oli jotain mystistä ja erilaista ja silti samaan aikaan kotoisaa. Suomalaisessa ja japanilaisessa tyylisilmässä kun on paljon samaa. Sen huomasi varsinkin kierrellessään paikallisia merkkejä myyviä pikkuputiikkeja, joissa aika moni vaate olisi voinut olla myös vaikkapa Samujin tuotantoa.  Siksi […]

    En mieti kovin paljon nykyisessä elämässäni sisustamista, omaisuus on nyt mitä on eikä ole mahdollisuttaa tuhlata rahaa mihinkään erityiseen. Mutta unelmissani sisustaisin Lissabon-kotini lähes kokonaan suomalaisella muotoilulla. Jotenkin tänne vaalean valon ja puulattian sekaan sopii ihanasti mustavalkoiset simppelit printtitekstiilit ja sellainen suomalainen muotoiluajattelu, jossa ei ole liikaa ylimääräistä kikkailua.      Juuri nyt […]

    Olin teininä usein lapsenvahtina eräälle pariskunnalle, jolla oli kolme pientä tyttöä. Lasten äiti oli ihanan suorapuheinen ja kun kyselin jotain heidän juuri rakentamastaan talosta ja sen sisustusratkaisuista, äiti sanoi:  Joo mä aina ajattelin että kun rakentaa oman, niin on superihanaa kun voi valkata kaikki kaakelitkin itse. Sit kun oltiin rakennettu tätä taloa kaksi […]

Yhteistyössä Desenio     Muutin uuteen asuntoon siinä vaiheessa kun en ollut ihan varma jäänkö Lissaboniin opintovapaan päätyttyä vai palaanko Suomeen. Siksi asunnon sisustaminen vähän jäi. Toinen asia oli tietysti minibudjetti: en halunnut ostaa mitään suurta ja kallista jota ei saisi vietyä takaisin Suomeen.  Mutta kun päätös oli tehty, alkoivat sormet oikein syyhytä sisustamiseen. Vihdoin […]

    Lissabonissa asunut suomalaisystäväni muutti Norjaan ja instagrammasi kuvan valkoisesta makkaristaan, jonka seinässä oli bonuksena hämähäkki. Se sellainen pitkäjalkainen, jonka keskivartalo on musta pallo ja sitten on vaan ne pitkät jalat. Jopa hämähäkit on siellä minimalistisia, kommentoi eräs portugalilainen. Hah!     Rakastan suomalaista designia, se ei varmaan tule kellekkään yllärinä. Mustavalkoisia ja muita […]

    Eilen vilauttamani itse verhoiltu sohva tässä nyt koko komeudessaan. Mikä siinä onkin, että heti kun kotona on tutunoloista suomalaista designia, olo tuntuu paljon kotoisammalta? Kun muutimme kaksi kuukautta sitten tähän asuntoon, oli sohva ainoa huonekalumme. Nyt sen ympärille on kerääntynyt kaikkea muuta pientä (ja paljon kukkia) ja uusi koti alkaa tuntua todellakin kodilta. […]

    Kun muutin loppuvuodesta lähes kalustamattomaan asuntoon (jossa oli onneksi kuitenkin sänky ja keittiön pöytä), ostin kahdellakympillä paikallsesta huutonetistä puusohvan. Eiks oo kiva, nään tässä paljon potentiaalia, sanoin kaverilleni. Ihan karmee, oli vastaus. No sohva oli ruskea, pelkkä puukehikko ja vähän epäkäytännöllinen: aika leveä ja matala. Tykkäsin siitä silti, ostin kiinakaupasta vitosella ohuen patjan, […]

    En ole postannut tämänhetkisestä Lissabon -kodistani juurikaan kuvia, siitä syystä että täällä ei ole mitään kuvattavaa. Ainoa erityisen kaunis asia kodissani on ikkunanäkymä: puisto ja vastapäisen talon kaakeliseinät. Neljässä eri asunnossa asuttuani tämä on ensimmäinen, josta oikeasti näen  ihanan värikkään kaakelitalon aina ensimmäisenä aamulla.  (Uskon tämän tarkoittavan vain sitä, että muutkin ei mulle […]