Tammikuu, sekakuu

 

IMG_4775.JPG

 

Kun tietokoneeni kaatuu ja tilitysmuistiostani pyyhkiytyy kaksi kokonaista sivua, en edes muista mitä niille sivuille olin kirjoitellut.

Oliko se jotain ihan tyhjänpäiväistä narinaa vaiko jotain aivan nerokasta? (Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa).

Kun istun uuden kotini parvella, yhtäkkiä jostain tulee aina kylmä ilmavirtaus suoraan korvaan. Olenko sekoamassa vai voiko umpinaisesta takaseinästäkin vetää kylmää ilmaa?

(Veikkaan jälkimmäistä, näissä JÄÄTALOISSA kun vetää joka saakelin kulmasta).

Kun kirjoitan että leivän syömisestä ei tule väsynyt olo ja sitten syön puolikkaan leivän päivässä ja siihen päälle lähes kaikki äidin lähettämät salmiakit ja meinaan nukahtaa keskipäivällä, onko se vaan maanantai vai kuitenkin sen leipä?

(Ehkä molemmat).

 

IMG_4790.JPG

 

Kun rakastan ja vihaan Lissabonia samalla viikolla, saman päivän aikana, koko ajan vaihtelevasti, onko se merkki jostain?

On kai. En vaan tiedä enkä haluakaan tietää että mistä.

Haluan vain lillua ja löllyä tässä tilassa. Ulkona on öisin saakelin kylmä, päivisin aavistus kevättä, välillä jopa tulee kuuma jos sattuu istumaan auringonpaistepaikassa (ja näkemään suosikkibaarimikkonsa viereisessä pöydässä). Poskia punottaa, tekee mieli ottaa päiväkahvin sijaan päiväviini, mutten kehtaa.

Haluan ottaa kuitenkin oikeuden valittaa siitä, että gradun kirjoittelu yksin on ärsyttävää ja rankkaa ja kaipaan päivärytmiä, mutta sitten kuitenkin on samaan aikaan ihana myöntää itselleen että se maanantaipäivä kun en tehnyt mitään töitä ja mussutin kotona puolikkaan leivän, paljon salmiakkia ja katsoin netistä Skam:ia THERMOpeittoni alla, oli kuitenkin aika hyvä päivä.

Kun koko ajan on vähän onnellinen ja samaan aikaan surullinen, onko sekin joku juttu? Vai vaan minä, joka ei yhtään tiedä kuinka ikinä voi enää asua muualla kuin tässä maassa ja samaan aikaan on niin ikävä kaikkia ihmisiä, että voisin vaikka juosta takaisin Suomeen.

 

Tammikuu, inhokkikuukauteni, ole pian ohitse ja tuo tilallesi joku
Hemmetin Seesteinen Helmikuu vaikka. 

 

—-

Seuraa Visual diarya myös täällä: 
Bloglovin´ *  Facebook  *  Instagram

—-

 

January, you´re my least favorite month, always. 

 

 

Kommentit (11)
  1. ”Kun koko ajan on vähän onnellinen ja samaan aikaan surullinen, onko sekin joku juttu? Vai vaan minä, joka ei yhtään tiedä kuinka ikinä voi enää asua muualla kuin tässä maassa ja samaan aikaan on niin ikävä kaikkia ihmisiä, että voisin vaikka juosta takaisin Suomeen.”

    Ja kun juoksee takaisin Suomeen ja hengittää täällä pari vuotta, meinaa kuolla tylsyyteen ja jälkikäteen katsoo itseään: miten ikinä oon voinut olla noin hölmö, että halusin vaihtaa kaiken tuon pois? Facebookin ”tänä päivänä”-toiminto on kertonut mulle nyt 2kk ajan tuntemuksiani siltä ajalta, kun muutin takaisin Suomeen etelämmästä Eurooppaa. Ilmeisesti suomeapuhuvien ikävä ja suomalaisen kulttuurin ikävä oli silloin ihan ylitsepääsemätön, mutta nykyään muistan tuolta ajalta vain tuon surullisen-onnellisen nostalgian etelän ihanista talviaamuista ja niiden päättymisestä.

    Tätähän se on. Kun on kerran lähtenyt jostakin ja tehnyt kotinsa toisaalle, on sydän aina vähän poissa sijoiltaan. Ihan hirveän kirpeän ihanaa kevättä Lissaboniin!

    1. Kiitos 🙂 Mä luulen että se tosiaankin on noin: Kun on kerran lähtenyt jostakin ja tehnyt kotinsa toisaalle, on sydän aina vähän poissa sijoiltaan

      ja se just pelottaakin. Ja se miten aika kultaa kaikki muistot ja vääristää niitä, kotimaasta ja sitten sieltä uudesta kotimaasta kans. Ihan takuulla ikuisesti tulen haikailemaan tänne takaisin, jos ja kun Suomeen palaan. 

  2. Toivoisin hurmiollista helmikuuta, koska tikkaissa on mahdollisuus!

    1. Hurmiollinen Helmikuu kävis myös hyvin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *