Toukokuun suosikit

 

Mitä ihmettä tein muka toukokuussa, ajattelin just pari päivää sitten?
En mitään, koko kuukausi meni vaan hujauksessa,
oli eka ajatus, mutta kun aloin muistella niin kaikenlaista kivaa oli sittenkin.

 

 

Livekeikalla käynti!
Kävin eräänä sunnuntaina ekalla livekeikalla sitten pandemian alun. Oli NIIN TÄYDELLISTÄ, kuten tuosta ylimmästä kuvasta näkyy. Olin ystäväni kanssa kuuntelemassa afrikkalaista Ebrima Mbye:tä ihanassa Na Esquina -kulttuurimestassa, joka järkkää työpajoja ja keikkoja.
(Kuva: Na Esquina)

Pehmeät kädet
Käsien jatkuva peseminen ei taida olla loppumassa vähään aikaan (ja siis hyvä niin, ei oikein voisi kuvitellakaan enää palaavansa siihen aikaan jolloin saattoi vaikka istua ruokapöytään käsiä pesemättä). Käsien jatkuvaa rasvaamista tehokkaammaksi keinoksi olen huomannut  niiden kuorimisen. Siihen ihan ehdoton tuote on tämä  Flow kosmetiikan Cocolemon kuorinta.* Tuote tuoksuu niin taivaallisen hyvältä että olen välillä jättänyt sen purkin vain auki kylppäriin, jotta saisin haistaa sen tuoksun aamulla aina ekana. Kädet jäävät niin ihanan pehmeiksi ja tuoksuviksi tätä käyttäessä. Kuorinta-aineitta voi käyttää myös koko kropan kuorimiseen, jos vaan raaskii.

Anna Karhunen: JOS
Rakas ystäväni kirjoitti kirjan ja minä tein siihen kannet, taiton ja kuvitukset (loppuun) toukokuussa. Olen lukenut kirjan ennen taittoa ja sitä taittaessa mutta taidan lukea ihan oikeiden kansien välissä sen vielä kertaalleen. Kirja kertoo tutusta asiasta: jossittelusta ja siitä miten varsinkin tässä iässä tajuaa ettei ole aikaa ja varaa jossitella ihan loputtomiin. Iso suositus tälle, ei siis vaan kannen takia vaan erityisesti sisällön! (Hesari teki myös tosi kivan jutun kirjailijasta).

Ja pakko kehua nyt itse itseään: kannesta tuli todella instagram-ystävällinen ja on ollut ihana nähdä sitä niin monissa kuvissa 🙂

 

 

Uudet naapurintytöt
Tutustuin vähän vahingossa kahteen tyttöön jotka asuvat uudella kotikadullani ja nyt meillä on viestiketju jossa voi aina ehdottaa oma kuppi mukaan, tuon viinin -tapaamista läheisellä aukiolla hyvinkin nopealla varoitusajalla ja mikä sen ihanampaa?! Tosin ei aina edes tarvi olla viiniä: itse yllätin itsenikin eräänä aamuna leipomalla banaanlileipää ja kutsumalla tytöt kahville ulos sitä nauttimaan. Uudet ihmiset, aina piristävää, mutta varsinkin kotonayksinkökkimis-alkuvuoden jälkeen!

Kiinnostava dokkari
Miltä tuntuisi saada tietää yhtäkkiä että on olemassa kopio sinusta? Tai no ei ihan mutta identtinen sisarus jonka olemassaolosta et ole tiennyt? Tai entä kun kävisi ilmi että teitä onkin kolme?! Katsoin tän dokkarin ystävän suosituksesta ja se oli paljon ajatuksia herättävä, samaan aikaan viihdyttävä mutta myös surullinen.
Three identical strangers löytyy Netflixistä.

Jani Toivola: Rakkaus
Jani Toivola on instagramin yksi kivoimmista seurattavista ja tykkään erityisesti hänen tavastaan havainnoida arkipäiväisiä asioita niin hyvin, jotenkin kaikki aistit avoinna. Tämä kirja jatkoi samaa linjaa ja kertoi rakkaudesta ja sen eri muodoista ihanan rehellisesti. Kirja ei sisällä mitään mieletöntä ennenkuulumatonta ajatusta tai oivallusta rakkaudesta, mikä olikin juuri hyvä. Tykkään paljon enemmän lukea tarinoita tavallisesta elämästä ja ajatuksista kuin jostain ihan maailmaa mullistavista oivalluksista. Erityispisteet avoimuudesta!

Frendien muistelujakso
Frendit on mun ykkös-turvasarja, jota varsinkin nyt viime kuukausina sen tuttu äänimaailma on tuntunut rauhoittavalta vaikkei sitä edes keskittyisi katsomaan. Joten olihan sarjan juuri ilmestynyt muistelujakso pakko katsoa. Jakso ei ollut mikään mieletön elämys, mutta vähän samaan tapaan kun vanhoja kavereita kohdatessa on jotenkin vaan kiva nähdä miltä ihmiset näyttää ja kuulostaa vuosien tai vuosikymmenien jälkeen. Sama olo tuli tätä katsoessa. Ja sitten kävi mielessä että vaikka mulla ei olekaan mitään kauneusleikkauksia vastaan, toivon vähän että itse en viisikymppisenä näytä noin botoxoidulta vaan enemmänkin ihan luonnollisesti vanhenneelta.

Oman kehon kuunteleminen
Olen niin kyllästymiseen asti jo kirjoitellut post covidista ja long covidista, mutta toukokuussa iski päälle todella paha väsymysaalto jonka kai edelleen voi laittaa koronan piikkiin. Oli monta iltaa jolloin olisin halunnut tehdä vaikka mitä, mutta en yksinkertaisesti jaksanut kävelle esimerkiksi kahden korttelin päässä oleviin synttärijuhliin. Se tuntuu ihan hirveältä, mutta sitten oli pakko vaan kuunnella omaa kehoa ja ajatella että joskus vielä jaksan. Joka päivä ja viikko ei ollut samanlaista uupumusta ilmassa eli hyvinä päivinä sitten sain enemmän aikaan kuin huonoina ja yritin vain ajatella että just nyt tätä, joskus sit paremmat ajat.

 

 

*saatu blogin kautta testiin. Kiitos!

suhteet ajattelin-tanaan
Kommentit (4)
  1. Hei Saara!

    Mielestäni on aika problemaattista käyttää ilmausta ”afrikkalainen bändi”, Afrikka on mielettömän iso maanosa johon mahtuu todella erilaisia maita joten olisi hienoa jos maat alettaisiin mainita erikseen. Eihän kukaan (paitsi ehkä amerikkalaiset…) käytä ilmaisuja ”eurooppalainen bändi/ruoka/jne. Afrikan maiden rajaaminen vain maanosaksi on kolonialistinen ajatus joka elää vielä vahvana länsimaisten ihmisten kielenkäytössä. Olisi hienoa jos me kaikki miettisimme miten voimme muuttaa tätä ajatusta!
    Kiitos ihanasta blogista <3

    1. Aivan totta, kiitos kommentista 🙂

  2. Hymyilin jälleen, kun huomasin uuden kirjoituksen sinulta. Kiitos! Tuo Jos-kirjan kansi on todella upea. Herkku.

    Uudet naapurit kuulostavat iloiselta asialta, samoin livekeikka! Kesä on ihanaa aikaa…

    Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *