UPSIS (eli kuinka mokailin ulkomaille muutettuani)

 

Kun muuttaa ulkomaille, on monta asiaa mihin osaa kyllä varautua. Ota mukaan pussilakanat ja juustohöylä, muista että kulttuurishokki kestää niin ja niin kauan, sitten tulee rakastumisvaihe, sitten kyllästymisvaihe…

Mutta kukaan ei muistuttanut, että ulkomaille muuttaessa TULEE MOKAILTUA paljon normaalielämää enemmän.

 

IMG_0970.JPG

 

Tässä pahimmat:

BONUSKORTTISYSTEEMI
Hankin (keski-ikäistyvänä) heti lähikaupan bonuskortin. Sitten innostuin kaupassa alennuksista IHAN HULLUNA. Pähkinäpussit vaan 50 senttiä, gojimarjat 40 senttiä, kaikki terveelliset ekohyllyn asiat ihan hullun halpoja! Kassalla sitten huomasin, että 50 senttiä on ALENNUS, ei lopullinen hinta. Olin hamstrannut kaikkea terveellistä (ja kallista) siis loppuvuodeksi. (Tämä tapahtui heinäkuussa).

VESSASYSTEEMI
Olen luultavasti tukkinut lukuisia vessoja laittamalla sinne wc-paperia. Sitä kun monessa paikassa varoitetaan laittamasta pönttöön eikä tätä koskaan muista, niin vaistomaisesti se paperi sinne tipautetaan. Ei siinä mitään, yleensä ne ovat olleet kahviloiden vessoja, joten paikalta on voinut poistua vähin äänin. Pahin vessakertomus tulee kuitenkin tässä: Olin deittaillut erästä miestä ehkä kaksi viikkoa, kun hän kutsui minut lomareissuun ystävänpariskuntansa kanssa. Vuokrasimme talon etelästä ja vietimme siellä kivaa viikkoa, KUNNES eräänä aamuna tiputin vahingossa tampoonin vessanpönttöön. Vessa meni tukkoon ja sitä vetäessä se tulvi melkein yli. En ymmärrä mikä tuota vessaa vaivaa, valehtelin silmät päästäni miehelle. Apuun hälytettiin naapurin setä, joka yritti avata tukkeutunutta vessaa – tuloksetta. Sitten fiini pariisilaismies kaivaa kumihanskoineen tampoonin vessanpöntöstä ja katsoo kysyvästi minua. Oho ups.

KIELIMUURI
Toki tiesin jo ennen Lissaboniin muuttoa, että paikallinen tervehdys on Olá, ilman espanjalaisten siihen lisäämää H:ta. Kerran, asuttuani maassa jo kuukausikaupalla, menin lähikahvilaan krapulassa hakemaan kahvia. Kajautin ovelta iloisena H O L A ja häpesin itseäni niin paljon, etten käynyt siellä ainakaan kuukauteen.

AURINKO
Minulla oli Lissaboniin muuttaessani sellainen suurentava meikkauspeili. SUURIN VIRHE! Yli kolmekymppisenä ei saa IKINÄ katsoa naamaansa kirkkaassa etelä-Euroopan aamuvalossa sellaisella. Siirryin meikkaamaan vessan hämyiseen valaistukseen ja ulkonäkökriisit vähenivät 270%.

MIEHET
Kuvittelin olevani niin fiksu ja kokenut, etten lankeaisi sellaiseen klassiseen latinomies-ansaan. Tietysti lankesin, useaan kertaan. Vasta kun eräs argentiinalaistyttö sanoi minulle suorat sanat, elämä helpottui vähän: Tää saattaa kuulostaa yleistämiseltä, mutta sanon tän nyt silti, hän aloitti. Jos haluat deittailla latinomiehiä, sun on opittava yksi juttu: sulkemaan korvat niiltä asioilta mitä ne puhuvat. Ne kertovat sulle tosi pian tykkäävänsä susta tosi paljon, haluavansa vaikka mitä kanssasi. Usein he kertovat haluavansa muuttaa yhteen tosi nopeasti ja puhuvat tulevaisuuden suunnitelmista ja kaikesta mahdollisesta. Sun pitää vaan sulkea aluksi korvat näiltä puheilta, koska ne eivät tarkoita niitä asioita oikeasti siinä vaiheessa. Se on vain puhetta. Älä huomioi sitä, ole vaan rennosti ja mieti mitä itse haluat. Se on erilaista kuin muiden miesten kanssa.

Mutta muista tää asia, niin kaikki helpottuu. Lupaan.

Kiitos sinä nainen, jonka nimeäkään en enää muista. Muutit vähän niinkuin elämäni.

POSKIPUSSAAMINEN
Mistä ihmeestä voi tietää milloin aina kuuluu pussata poskelle ja milloin ei? Esimerkiksi koulussa ei pussata opettajia poskelle, mutta jos niitä näkee vapaa-ajalla kaupungilla, ilmeisesti näin kuuluu tehdä (eikä väistää pelokkaan näköisenä ja päätyä epämääräiseen puolikättelyyn ja itsensä häpäisemiseen). 

PYYKIT
Lissabonissa pyykit kuivatetaan ulkona, ne roikkuvat usein melkein katutasossa kaikkien nähtävillä. Lissabonissa myös tuulee lähes aina, varsinkin öisin. Olen hävittänyt useat pikkuhousut, yhden jättimäisen kylpypyyhkeen ja vaikka mitä muuta, koska en ole pyykkipojittanut niitä tarpeeksi hyvin pyykkinaruun tuulisten öiden varalta. Mutta olen myös oppinut uusia taitoja: rakentamaan kahdesta metallihenkarista pitkän tikun, jolla voi noukkia pikkuhousunsa alakerran baarin katolta, jonne tuuli on ne lennättänyt. Selkeästi vähemmän noloa kun aiemmin kokemani: soittaa alekerran naapurin ovikelloa ja kysyä saisinko hänen parvekkeelleen lennähtäneet kulahtaneet kotihousuni takaisin.

(Olen myös oppinut sen, kuinka hassuja tietyt suomenkielen sanat ovatkaan käännettynä: laundry boys and little pants).

 

TÄRKEIN OPPI TULE KUITENKIN TÄSSÄ:
Jos ei koskaan mokaile, ei ole koskaan myöskään hyviä tarinoita.

 

Olen kirjoittanut mokailusta aiemminkin, näemmä.

 

—-

 

Bad decisions make good stories.

 

 

Kommentit (17)
  1. Ahaahaaaaa :DDDDD Kiitos hauskasta kirjoituksesta. Sun juttuja oon muutenkin useasti lukenut ja tykkään kovasti sun kirjoitustyylistä 🙂

    Mokailu on kyllä ihan parasta, kun sen oikein oivaltaa (eli yleensä vasta yli kolmekymppisenä). Tuli niin omat mokailut mieleen, jota sattuu kotosuomessa harvase päivä. Nykyään pystyn nauramaan niille jo paikan päällä, viimeksi eilen :E Yleensä mokailusta (riippuu kuinka vakavasta) tulee hyvä mieli, koska ne tuo pientä väriä elämään. Siis sinä tapauksessa, jos osaa kääntää sen sellaiseksi, joka ei tietenkään ihan aina onnistu :S

    Ulkomailla mokailuakin on tullut harrastettua ahkerasti aikanaan, mutta siellä sen voi aina laittaa ulkomaalaisuuden piikkiin 😉

  2. Hahaa, mulle on käynyt tuo miesjuttu SUOMALAISEN miehen kanssa! 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *