Uusien unelmien aika

 

IMG_4865.JPG

 

Saara elää unelmaansa Euroopan aurinkoisimmassa kaupungissa, julistaa Ilta-Sanomien juttu,

isolla mustalla boldilla otsikolla.

Sataa kaatamalla vettä jo kolmatta päivää. Kylmyys ja kosteus tunkeutuu luihin ja ytimiin, sisälle kivitaloon jokaisesta ikkunasta ja ovenraosta, ei lähde edes sillä että laittaa ikivanhan lämmittimen päälle. Se rohisee ja vie sähköä niin paljon, että voisin melkein laskea hinnan jokaiselle lämpimälle tunnille.

En tee sitä, koska alkaa ahdistaa.

On vaan kylmä. Tuplavillasukat, kaksi silkkipaitaa, neule, villaneule, peittomainen villahuivi.

Ja tietysti törmään sitten siihen mieheen, jota tapailin viime talvena. Siihen, jonka kodissa on lämmitys. Ja takka. Takan edessä kaunis sohva, jolla voi istua ja juoda viiniä ja sanoa huolettomasti:

En edes muista kuinka kylmä mun asunnossa on.

Muistanpas.

Sitä kun ei vaan unohda. Paitsi sitten kesähelteillä kun valittaa siitä että pitää hikoilla ja kivuta ylämäkiä ja miksei koskaan sada.

En edes muista miksi me lopetettiin tapailu, ajattelen miehestä. No muistatpas, sanoo ääni päässäni.

Sitten on yksi aurinkoinen iltapäivä. En voi tehdä töitä, koska kättäni särkee. Kumautin sen edellisenä päivänä kahvilan pöytään ja vaikkei mitään näkyvää olekaan, sitä vihloo ilkeästi kun yritän käyttää tietokonettani.

Ei sada, halleluja, ajattelen ja riennän pikavauhtia ulos. Syön lounasta yksin, kahvilassa ei ole muita kuin minä ja tarjoilija. No kello onkin kolme jo.

Kävelen Alfamaan asti. Eksyn pikkukujalla, jaahas tuostahan sitä pitikin mennä. Aurinko helottaa taivaalla pitkästä aikaa. Tulee hiki, otan huivin pois, tulee kylmä, laitan sen takaisin.

 

IMG_2937.JPG

 

Kävelen sellaisen baarin ohitse, jossa oli kerran ihana ilta.

Elää unelmaansa.

Sitä minä mietin koko päivän.

Elää unelmaansa. No ei nyt sentään.

Elää arkea, ennemminkin. Tai no, unelmoin vuosikausia sellaisesta elämästä jota eläin nyt. Siinä se on oikeassa.

Mutta viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että nyt olisi uusien unelmien aika.

Niiden toteuttaminen kun usein vie vuosikausia.

Voisi siis aloittaa…

 

—-

 

 

Kommentit (13)
  1. ”Elää unelmaansa. No ei nyt sentään.
    Elää arkea, ennemminkin. Tai no, unelmoin vuosikausia sellaisesta elämästä jota eläin nyt. Siinä se on oikeassa.”

    Oon pohtinut tätä kans kovin, kun monien vaikeiden vuosi(kymmeni)en jälkeen oon lopultakin tilanteessa, että mulla on elämässä kaikki aikalailla just kuten olin unelmoinut. Toisinaan oon liikuttunut kyyneliin siitä, miten hyvin mulla on asiat nyt. Miten hyvä elämä mulla on nyt. Ja sit tulee huono päivä ja kaikki suututtaa ja vituttaa ja seuraavaksi iskee syyllisyys, että miten kiittämätön pitää ihmisen olla, kun kaiken onnellisuuden keskellä jaksaa kiukutella ja angstailla ja ahdistua. Mut sitten aina koitan muistaa, että se kaikki on se unelmien elämisen elämis-osuus. Elämiseen kuuluu just ne turhautumiset ja huonot päivät. Ja jos asiat on muuten hyvin, niin ne huonot hetket kestää paremmin. Tai ainakin minä kestän, muiden puolesta en toki voi sanoa.

    Mutta sekin on jotenkin kutkuttavaa, kun on toteuttanut unelmansa ja seuraava vaihe on alkaa pohtia uusia unelmia ja niiden toteuttamiskeinoja. Kyllä ne sieltä avautuu jonkun mutkan takaa. Etsiminenkin on kivaa, ainakin kun sen voi tehdä omaehtoisesti halusta eikä vaan olosuhteiden pakosta. Tsemppiä matkalle, mihin ikinä se viekin!

    1. Tää oli kyllä niin hyvin kitetytetty, kiitos <3

      Mulla on ihan sama juttu, kiukuttelen huonoina päivinä ja sitten iskee ahdistus siitä, miten kiittämätön oonkaan! Saan asua ihanassa suosikkikaupungissani ja tehdä tosi paljon kivoja asioita, työkseni ja vapaa-ajalla. Mutta silti välillä tekee mieli marista että kaikki on ihan paskaa ja miks mulla on aina tällaista. Toi unelmien elämisen elämis-osuus oli kyllä niin hyvä termi, kiitos! 

  2. Älä ikinä lopeta kirjottamista, ethän!

    1. En varmasti lopeta 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *