Vaikeiden aikojen läpi
Moikka kaikille ❤️
Tässä istuskelen läppäri sylissä ja Spotifystä tulee Scorpionsin Big city nights, ja olen pidellyt läppäriä jo useasti saamatta tekstiä tulemaan tänne.
Nyt ajattelin, että jos vaan kirjoitan, niin mörkö väistyy😊
Kävin viime viikolla vihdoin erikoislääkärillä Mehiläisessä. Olin odotellut tuota aikaa saapuvaksi jo kuukauden, ja sen verran hoitajaa löytyy, että jollain tasolla pystyin googlesta kartoittamaan omien oireiden kautta, että mitä voisi olla.
Oikeastaan toivoin, että lääkäri olisi sanonut, että ei ole sitä, mitä pelkäsin. Mutta…se oli sitä mitä pelkäsin, ja nyt sitten olo on kuin märällä rätillä olisi tempaistu naamaan.
En ihan vielä ole valmis kertomaan siitä sen enempiä, kun vasta aloitettiin lääkitys. 1,5kk antibioottia putkeen, elämäni pisin antibioottikuuri heittämällä! Sitten…sen jälkeen ollaan viisaampia. Joko helpottaa tai sitten ollaan kroonisen taudin puolella ja se taitaapi tarkoittaa loppuelämän taistelua. 🫣
Mutta, sen näkee antibioottikuurin jälkeen, ja siihen on.. hmm… nyt siis aloitin perjantai- iltana…eli onhan tuota vielä jonkin verran siis jäljellä!🧐
Nyt sitten vaan eteenpäin ja toivotaan, että kroppa jaksaa tuon antsarimäärän ilman ihmeellisempiä juttuja.
Elämä on jännää: itse olen kovasti pitänyt silmällä niitä sukurasitteita ja sitten jotain aivan muuta tuleekin takavasemmalta. Arpookohan tuolla jossain joku näitä, vai muuten vaan katselee, että sulle sopis tää paremmin…😂
Suunnitelmat pysyy silti
Tässä kaiken keskellä olen miettinyt elämää ja kaikkea siihen liittyvää. Jollain tasolla välillä tulee mieleen, että what the piip, antaa palaa kun on alamäki, mutta onneksi järki tulee mukaan kuvioihin! Plus miinus jäätävä määrä tilattuja vaatteita, koska ketutti. 🙈🤷♀️Tämä muuten on mun tapa purkaa paineita ja jollain tapaa ottaa etäisyyttä asiohin. Kun äitini aikoinaan sairastui syöpään, minä menin kampaajalle ja muutin väriä ja mallia.
Jokaisella varmaan omat keinot käsitellä asioita! Nyt ainakin siis olisi aiheita asukuviin, kun vielä saisi niitä otettua 🤦♀️🙃
Treenit ja projekti minä jatkuu entistä vahvempana, ja sieltä sitä voimaa tulee myös ammennettua…treeneistä. Onneksi on ehken maailman ymmärtävin valmentaja ja vaikka tässä räpiköidään näiden juttujen kanssa, niin periksi ei anneta, ei ole ennekään annettu.
Toki, ihojuttuja olisi vaikka ja kuinka ja kaikkea muutakin asiaa, niin pliis: älä hermostu! Tulossa on, kunhan saan tuon oman pääkoppani pikkaisen tasaisemmaksi ja voimia kerättyä. Asia, mitä tiedän, on se, että rakastan kirjoittamista ja ilman tätä olisin kun korkki aavalla merellä…siis se korkki, kun vaikka kuohareissa on…kääk, sana hävisi🙈😂
Vähän ollaan viritelty tunnelmavalojakin:
Nyt olisi meidän iltarutiinien aika; koirille ruokaa ja itselle iltapalaa. Työkalenteri huutaa apuva, kun viime viikon hommat tekemäti, mutta jospa sitä pääsisi kartalle ja kurottua niitä viikon kuluessa taasen kiinni🛝
Toivottavasti siellä on kaikki hyvin ja hei, kääk! Kohta joulukin jo ovella! En ihan varma vielä, mutta hyvä ajatusten muualle kääntäminen on myös kokkailu.. jos jotain jouluun keksisi.. Vaikka se siivoaminen ei ole millään muotoa mun lempihomma😂
With love, Maarit