ADHD- diagnoosi aikuisena

Moikka kaikille pitkästä aikaa❤️

Myönnetään, ajattelin, että en enää palaile tänne.. jotenkin somekulttuuri on saanut itseni kurkkimaan korkeintaan koira&kissa- videoita ja pieni överi- fiilis tullut mukaan… mutta! Kurkkasin analyysejä tälle blogille, ja….teitä on käynyt VIELÄKIN täällä runsaasti🙏😢💕Joten en voinut vaan antaa olla. Ehken siis jotain sanomaakin on? 🫣Ja myönnetään, on ollut ikävä kirjoittamista!

Vuosi on mennyt taas, ja ollaan lähellä joulua. Aika menee niin nopeasti, ja mitä enemmän ikää, vauhti tuntuu kiihtyvän! Oletko huomannut?😂🆘

Täällä ollaan menty kutakuinkin samoja latuja eri mausteilla. Eli kaupan alalla olen vielä ja rakastan sitä! Asiakaspalvelu on mun juttu, ja porukka on hyvää, eli siellä kaikki ok.

Oikeastaan sitä kautta lähti suuri lumipalloefekti moneen asiaan liikkeelle: asioiden kohtaaminen ja uusien omaksuminen. Mä vähän selvennän… eli oli äitienpäivä ja olin töissä. Siellä sitten ihmiset toivottivat toisilleen hyviä äitienpäiviä ja yleensä se ei ole tuntunut itselläni missään. Siis vielä selvennyksenä se, että kaikkien muiden traumojen lisäksi olen synnyttänyt kuolleen…lapsen. Ja kun äitienpäivää toivoteltiin, niin huomasin siinä kassalla ollessani jäätävän palan nousevan kurkkuuni. Tein oikeasti töitä, etten purskahtaisi itkuun tai muuten vaan sekoisi… mieli halusi rynnätä pois, huutaa, itkeä, kysyä miksi ja ennenkaikkea: syytin itseäni tapahtumasta.

Ps. tein kuvat tekoälyllä ja oikeastaan ilmaistakseni sitä sisintä fiilistä❤️

Hetki kun kurkotin kohti parempaa tulevaisuutta

Sen enempiä siihen menemättä, se oli se hetki kun otin yhteyttä ammattilaisiin ja sain traumaterapeutille ajan. Mulla oli alkanut nousemaan muutenkin triggereitä niistä lapsuuden traumoista (lukee jossain kohtaa blogia, en laita linkkiä kun en…tiedä haluanko sanoa nyt…hassua? Jep, mutta….) ja oli traumaperäinen stressihäiriö nousemassa.

Positiivista, että 48vuoden jälkeen kuitenkin olen vihdoin niin turvassa, että voin käydä niitä läpi? Pikakelauksena: näitä käsiteltiin, työkaluja ja muuta sain/saan ja aivan ihana terapeutti on vienyt mua eteenpäin. Sitten jossain välissä, kun rupesimme kartoittamaan, mitkä oireet, reagoinnit, toimintatavat yms on ollut traumasta ja ahdistuksesta… ahdistuneisuuspisteet oli 21/21 ja nyt 5/21… niin heräsi epäilys, että olisiko siellä muutakin… sellaista, joka ei olisi tramajuttua vaan ihan jotain muuta, joka on osa mua.

Kartoitettiin, ja en ollut aiemmin edes ajatellut asiaa…. ADHD todettiin. Koska tämä kirjoitus oli pikakelaus tähän hetkeen, niin juuri nyt…olen ihmeissäni, helpottunut, utelias, itselleni armollinen ja uuden äärellä. Tämä on tosiaan siis ihan uusi juttu ja selittää niin paljon! Ja tämä on se, mitä pureskelen… mietin lapsuutta, nuoruutta, ihmissuhteita regointia, miksi nuoruudessa halusin miellyttää ja toisaalta sekoilla. Siis olo on kun Liisalla ihmemaassa, kuvittelisin.

Nyt:

Oma itsevarmuus on noussut, vihdoin voin huokaista OIKEASTI ja sanoa: olen yhtä hyvä. Kaiken muutosten keskellä olen alkanut löytämään rauhaa.

Joitain muutoksiakin on tullut tehtyä ajatusmaailmaan ja epäilemättä tulee vielä tekeväksi… eikun tulen tekemään😂

• Vaihdoin numeron ja kenellä ei eitä ole, en halua elämääni (omien rajojen rakentamista🥰)
• Draamat ei kiinnosta = nostan kytkintä heti
• Luotan itseeni ja elämääni
• Katselen eri näkökulmista valintojani, mitkä ovat omia ja mitkä miellyttämistä
• Rakastan näitä nepsy- piirteitäni, nyt kun niitä ymmärrän
• Oon ihan helvatan vahva!

Nämä ovat jo suuria asioita, ja kun mietin itseäni vuosi taaksepäin… olin minä, tottakai, mutta armoton itseäni kohtaan sekä ymmälläni tietyistä ajatuksistani/reagoinnistani… Nyt kiitollinen, että voin hengittää vapaasti.

Jännä, tapahtumat nuoruudessa, ihmiset… ne näyttäytyvät aivan eri tavalla! Ne, ketä ajattelin olevan ”korkean moraalin” omaavia, tai ”cool”… pöh, tavallisia tallaajia niinkuin minäkin, ja mun moraalinen kompassi on ihan riittävä. Toki, tehnyt tyhmiä juttuja, mutta kukapa ei. Elämä on ihmeellistä! 🥰

Onko sulla samaistumispintaa aikuisiän muutoksille ja vaikkapa ADHDsta asioita, jotka ovat tulleet yllätyksenä? Tai niinkuin mulle: koko ADHD oli yllätys?

Ps. Mahtavaa olla taas täällä, rakkaus kirjoittamiseen ei ole yksi niitä jutuista, joka häviää, näemmä!

Pps: tämä oli siis pikakelaus/pintaraapaisu asiaan ja siksi lyhyt että ei niin syvällinen. Mutta tästä on hyvä jatkaa, vai mitä?

With love, Maarit