Moikka taas kaikille🥰

Keski-ikä on kummallinen vaihe. Toisaalta tunnet itsesi paremmin kuin koskaan: tiedät, mikä sinulle sopii, mikä ei, ja mikä on pelkkää melua. Toisaalta keho alkaa käyttäytyä kuin sillä olisi oma agenda. Hormonit muuttuvat, uni muuttuu, stressi tuntuu syvemmällä. Ja jos mukana kulkee ADHD, yhtälö voi olla kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Omalla kohdalla tämä tie minuuteen uusin tuulin tuntuu olevat enempi rallirata, jossa on enempi mutkia kun suoraa tietä!😂🆘

Ja tähän väliin laitan pienen infon, miksi painonpudotus täällä päässä on ajankohtainen:

• En tunne itseäni hyväksi ja jaksavaksi näin
• Sukurasitteena on sydän-ja verisuonitaudit aika pahana (massiiviset infarktit)
• Kolestroli pikkaisen koholla = mulla tosi huono homma juuri ylläolevan syyn takia

Tämä pieni info siksi, että en halua painostaa ketään… pitäisi tms.. tämä on minun henk.koht juttu 💕Jos painit samojen asioiden kanssa, silloin tämä on just sulle!

Sitten vielä tämä uusin mauste, ADHD. “Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en saa itseäni tekemään sitä.” Se ei ole laiskuutta. Se ei ole luonteen heikkoutta. Se on neurobiologiaa, joka kohtaa elämänvaiheen, jossa mikään ei enää toimi samalla tavalla kuin ennen.

Kun ADHD tuli taloon, jossa asui jo keski- ikä ja menopaussi

ADHD vaikuttaa siihen, miten aivot säätelevät energiaa, motivaatiota ja palkintoa — ja nämä kaikki liittyvät painonhallintaan.

• Impulssikontrolli: nopea dopamiini houkuttelee napostelemaan
• Rutiinien ylläpito: dieetit ja treeniohjelmat tuntuvat raskailta
• Aivokemia: matala dopamiinitaso ohjaa kohti nopeita hiilareita
• Stressiherkkyys: kortisoli vaikuttaa suoraan painoon ja nälkään

Ja sitten tulee keski-ikä: hormonimuutokset, hidastunut aineenvaihdunta, kevyempi uni ja hitaampi palautuminen. ADHD:n kanssa tämä voi tuntua siltä kuin yrittäisi juosta juoksumatolla, joka kiihtyy itsestään.

Tässäkin olen aiemmin ihmetellyt, kun en vaan ole saanut aikaiseksi, pystynyt pitämään rutiineja, ja ne rutiinit ovat tuntuneet…tylsältä? Siltä, kun….hmm… liian suunniteltua, ja se vapautta rakastava minä häviää ja kuitenkin haluaa raameja päviään? Kuulostaa niin ristiriitaiselta, mutta ainakin täällä on aivoissa (varsinkin aloittaessa) tällaisia fiiliksiä.

Ruokasuunnittelu

Itse koitan saada tämän hallintaan niin, että teen netissä valmiiksi ostoslistan/tilauksen, jossa on laskettuna aamupalat ja muut ruoat viikolle. Ja mielellään sellaisia, joita vaan voi nappaa kaapista mahdollisimman helposti ja valmistamiseen ei liity liian montaa vaihetta.

Esimerkkinä, mulla on pelkkä aamupala vhh, ja siinä on x- määrä kasviksia, kanaa/kalaa, pähkinöitä/öljyä ja raejuustoa. Se, että alkaisin aamulla paistamaan kanaa tms… noup. Joten hyllyssä on kasa tonnikalapurkkeja, kaapissa valmiita suikaleita kanaa tai vaikka keittokinkkua tms, ja siitä ei muuta kun paketista suuhun…eli helppoa. Jos ”ahkeroin”, wok-vihanneksia airfyeriin, sinne tonnikalaa ja fetaa..aika helppa sekin!

Sekin on aika hassua, että mun aivot tykkää aamulla enemmän jostain muusta, kun ikäänkuin kunnon ruoasta😂mutta koska tiedän, että tämä on vaihe ja nyt tehdään töitä, että kolestrolit saadaan alas, treenit ylös ja elämäntapaa rakennetaan, niin sen jaksaa. Koska, tämä ei kestä koko elämääni. Se tulee kestämään tietty, että ei voi mennä niinkuin ennen safkojen kanssa, mutta kyllä siellä normielämässä sitten on leipä/puuro yms aamupalatkin! Ja samalla saan harjoitettua sitä, että minä päätän, ei mun ”himot”.

Tämä tärkeää itselleni juuri siitä syystä, että lapasesta lähtee juurikin silloin, kun on tylsää ja dopamiinia ei tihku aivoihin… höttöhiilarit houkuttavat. Ja vielä tarkennut: niitäkin saapi syödä projektin edetessä ja ns. ”tämän jälkeen” mutta eihän siinä ole mitään järkeä nyt romutella tätä ja jatkaa sillä, millä ne kilot ovat tulleet….😢 Tämän keskustelun muuten kävin itseni kanssa, ennenkuin aloitin.

Palkkasin mun vanhan valmentajan kuvioihin, koska:

1) Ruokavalio

• tekee päivän kalorisaannista helpommin hahmotettavan
• auttaa ymmärtämään, milloin olen miinuksella ja milloin plussalla
• tuo selkeyttä, jota ADHD-aivot usein kaipaavat
• vähentää päätösväsymystä: mitä syön, milloin syön, paljonko syön

Eli juuri nyt mun on paljon helpompi keskittyä ”vain” toteutukseen, ei liikaan suunnitteluun. Koklasin, ja en osannut päättää…liikaa ideoita ja vaihtoehtoja, niin sitten en pystynyt pitämään mistään kiinni 🙈🫣😏

Omaan jonkin verran tietoa ja taitoa, se tulee auttamaan ylläpidossa mutta alku….alku on aina mulle vaikein, ja sen elämäntavan rakentaminen, että siitä sitten muodostuu rutiinia. Jota vihaan että rakastan. Mä en kestä😂😂

Haluan sanoa tämän ääneen: kaikille ruokavalio ei sovi, eikä tarvitsekaan sopia. Jollekin se on liian rajoittava, toiselle liian kuormittava. Mulle se on tuki, ei kahle.

Tästä sitten seuraavaan aiheeseen, tai pikemminkin täydentämään mun palettia:

2) Treenit

Keski-iässä lihasmassa alkaa luonnostaan vähentyä, ja se vaikuttaa kaikkeen: aineenvaihduntaan, ryhtiin, jaksamiseen ja mielialaan. Siksi voimaharjoittelu on yksi lempeimmistä lahjoista, voin antaa itselleni. Kuulostaa hullulta sanoa näin, mutta kun alkaa kolottamaan paikat, ja rutina kuuluu rangasta kun venyttelee… ehken siellä on myös jollain tästä kokemusta😁

Itse haluan mahdollisimman paljon vaikuttaa siihen, miten paljon jaksan myös tulevaisuudessa elämää. Ja ei, kaikkeen ei voi vaikuttaa ja elämä voi vaan tapahtua, mutta to be honest… täytän kohta 55v ja kyllä sen tuntee kropassa.

Ihan pieninä esimerkkeinä: jollen mitään olisi tehnyt ja nyt jatkanut.. nostamiset, tasapaino, lihasvoima, henkinen puoli.. moni asia, jota pitää itsestäänselvyytenä nuorempana: tadaa! Ei toimi enää niin. Huomaa ihan käytännössä työelämässä, ja varsinkin, kun työ on fyysistä ja työkaverit saattaa olla 30v nuorempia. Kiva fiilis pysyä mukana ja vauhdissa. Mutta jos pidän taukoa ja en tee mitään fyysistä treeniä… au, ai ja autsh, sattuu ja painaa kaikki! 🆘😏

Valmentajan tekemä ohjelma että seuraaminen projektia ottaa mun aivoilta sen stressin pois…että pitäisi päättää mitä tekee. Tässä taas tuli runsaudenpula ja ideashokki, ja päättämisen vaikeus = en tee mitään, kun jähmetyin. Joten valmis ohjelma–> jää ”vain” tekeminen.

Ja kyllä, tulen kirjoittelemaan tästä enemmän! En kysy vielä, että mitkä teemat kiinnostelisi siellä tähän liittyen…..

🫣Huomasin, että vissiin tätä ei voi kommentoida… koitan selvittää sitä, miten sen saisi taas käyttöön!

💕Keski-ikä ei ole loppu, vaan uuden luvun alku.

🥰ADHD ei ole este, vaan erilainen tapa olla maailmassa. Kun nämä kaksi kohtaavat, voi olla…ja onkin harvinaisen mielenkiintoinen matka tiedossa!

With love, Maarit