Aina ei voi olla hyvä päivä/viikko, mutta voiko siitä tehdä siedettävän? – Vaihtarit

Moikka taasen kaikille 💕

Viime postauksessa puhkuin tarmoa ja tekemisen iloa, nyt sitten hanuri viistää maata ja itkuinen olo. Yritän loogisesti selitellä itselleni, että tavalla tai toisella ne hormonit nyt sitten tekevät temppujaan ja näillä mennään tällä hetkellä.

Välillä ihan arkisissa hommissa kyynelkanavat aukeavat ja sinänsä koominen näky: parkuu ja tiskaa ja samalla juttelee ihan about normeja. (juuri siksi, että selitän itselleni samalla, että kaikki on kuitenkin hyvin ja hormonit taustalla, ei aihetta hätääntyä) Mies jo tietää tämän ja tottunut, onneksi.😂

Väsy on toinen, kun on ollut läsnä viime päivät, ja nukkuisin vaan koko ajan. Onneksi koirat pitävät siitä kiinni, että ylös on noustava ja tiskit huutelevat, että tee jotain! Tänne hukkuu! 🆘

Näistäkin fiilareista huolimatta eteenpäin on mentävä, ja toisaalta, ei tuo parkuminen nyt niin suuri häpeä ole, ollenkaan!

Mahdoin olla äsken näky kuitenkin….meille tuli tilaamani nojatuoli Maskusta, ja ennen sitä olin käyttänyt noin 20min parkumiseen syystä että en muista enää, hiukset sojottivat (still do) joka suuntaan ja hainhampailla roikkuu päälaella, vanha t- paita mallia superiso, leveät housut ja silmäpussit… kaikki ihan hyvin täällä, älä pelästy! Kuski oli vähän sen näköinen, notta tarvitaanko ammattiapua jo….😂Ja sitten piti keksiä (ei olisi varmaan siis pakko, mutta joku refleksi) selitys…saa nauraa… ”hyvä kun soitin ja tulit tuomaan nyt…olen valvonut yön ja päikkäreiltä heräsin…” niinkus siis joku selitys sille, kun näytti enempi siltä, että miinan yli olisi talsinut…🤦‍♀️

Notta näin. Mutta sitten sain boostia uusiin tuuliin vähän ”sukulaisen avustuksella”.

Jaa ei vai??

Kun ihminen, joka ei aina…ei todellakaan aina, tarkoita eikä halua parastasi sanoo; tuossa iässä ei voi/kannata /et tarvii/et voi niin oma nauhani kärähtää näköjään kunnolla. Ehken sekin, että olen ottanut muutaman muun asian takia etäisyyttä tähän sukulaiseen vaikutti, mutta nyt taasen meni kuppi nurin ja päätin, että ei mun tarvii tuollaista kuunnella! (Uusi taitoni, sanoa ei ja antaa olla🤸)

Kysymys oli siitä, että puhuin punttitreeneistä, kun hän niistä kysyi. Hän meinasi, että kyllä se niin on, että ikä tulee vastaan ja huomaat sen kyllä. Kohta ei pääse ilman voivottelua sohvalta ja elämä on varomista…. niinkun what? Hän on sen verran vanhempi, että käynyt nämä läpi jo pitkän aikaa takaperin, mutta… eihän se niin mene, että meillä naisilla olisi ikäänkuin kaikki mennyttä tässä iässä!? Kun muutenkin ikärasismia on jo olemassa, niin ei sitä tarvita enää toisilta naisislta ja varsinkaan sukulaiselta. Pahkat, sanon minä.

Pienen miettimistauon jälkeen (10min) laitoin vanhalle valmentajalleni viestiä, että ottaisiko valmennukseen, tehdään asiallinen rasvanpoltto ja sitten takaisin voimanostoon? Vastaus: vanha hyvä valmennettava on aina tervetullut. Siitä sitten kyhättiin vuoden soppari ja tiedän, mitä teen vuoden 😂

Toki, oma jaksaminen ja kunto kasvaa, sekä tietty kroppakin kiinteytyy, eli terveellistähän tämä on… mutta samalla on pirunsarvet, että ei pysty vai?? Watch me! Ja kyllä, hän on kurinalainen, mutta myös äärimmäisen ammattitaitoinen ja ymmärtäväinen. Se tulee olemaan kovaa duunia ja…toisaalta… voi tehdä hyvääkin taas! Oli niin pitkä tauko hommasta, syömishäiriöt yms (johtuivat juurisyynä muuten vanhoista traumoista ja niiden käsittelystä) (kirjoitan tästä lisää oman postauksen, kun se on nyt ammattilaisten kanssa selvitetty ja tarpeeksi vahva taas tähän hommaan) https://www.protrainer.fi/tuossa linkki hänen sivuilleen, jos kiinnostaapi aihe

Eli, tämä homma alkaa ensi maanantaina, kirjoitan siitä välillä mutta en täytä näitä sivuja sillä elämällä. Kaikkia se vaan ei kiinnosta ja ymmärrän, että voi aiheuttaa jopa ärsytystä. Toisaalta, JOS kiinnostaa tämä eteneminen, niin laita viestiä ja sitten kirjoitan enemmän tänne!

Mun BFFät taas pitkästä aikaa. Jännä, kun tuntuu että välillä elämä menee sykleissä: en tee mitään, teen paljon, taukoa ja homma jatkuu. Mutta taasen, joka kerralla, kun mennään ”uusiksi”, niin vahvempana takaisin.. oppia ja kokemuksia ikä kaikki!

Nyt pitäsi tehdä päätöksiä ja valita seerumi. Olen tätä pyöritellyt, kun kuitenkin ne maksavat jonkin verran ja haluan toki, että se myös toimii. Eli lukenut, vertaillut ja taitaa olla päätöksen aika. Tästäkin kirjoitan enemmän, kunhan saan tilattua ja tuotteet..kyllä, pari muutakin tulee mukana…😂ovat postin mukana tulleet.

 

Ps. Kolmas oire: mulla on kokoajan. Siis koko ajan. Nälkä. Syön kuitenkin hyvin ja riittävästi, mutta olo kun en olisi syönytkään… johtuneeko ”höttöhiilarien” vastaiskusta vai hormoneista, en tiedä… mutta jääkaappimme…varo! Täältä tullaan!

 

With love, Maarit

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Painon seurantaa ja syvällisempää ajatusta motivaatiosta

Moikka taasen ❤️

Minä kuntoon- projekti jatkuu, ja parin päivän aikana -200g nestettä lähtenyt liikkeelle. Jei, ja suunta ainakin oikea! Vaikkakin tapoja on paljon, ja mitä saa/ei saa nykyään puhua..ja tällä tarkoitan sanaa dietti, elämäntapamuutos, kehopositiivisuus, paino, puntari jne… ja nyt kun pääsin tuohonnaiheeseen, niin pakko hieman jatkaa:

Kehopositiivisuus on täällä tapissaan!! Ketään en ajattele numeroiden kautta tms, vaan tässä mennään ihan oman prokkiksen kanssa, johon nyt sattuu kuulumaan numerot siinä suhteessa, että ne kertovat suunnan. Eli ovat työkaluja, puntari ja mittanauha. Ja tämä taas siksi, että kun kolestroli on pikkaisen koholla ja aivan jäätävät perimät sepelvaltimotaudille, niin…. kääk! Tämä ihan siksi, että en oikeasti ajattele elämää muiden lukujen kautta, vaan olen sekä dietillä että käyn puntarilla, oman terveyden takia/vuoksi. Huh…😂

Voisin laittaa pian vaikka oman postauksen, mitä syön ja kuinka paljon/pvä. Ihan vaikka inspiksenä, jos on vaikka sinulla tarvetta ns. tukeen? 🧐Sen verran ruokavaliosta, että suurimmaksi osaksi on aivan normaalia kotiruokaa, muutamien välipalajuttujen kanssa.

Käyn tällä hetkellä 3krtaa/vko puntarilla ja niistä nappaan keskiarvon. Näin näen sen suunnan, että mennään oikeaan suuntaan ja tuo kolme kertaa siksi, että se keskiarvo kertoo enemmän kuin yksittäisen aamun paino. Vaihtelee välillä paljonkin/päivä ja näin saa sen tasaisemman, oikeamman arvon.

Ensi viikolla otan mittanauhan käyttöön, nyt kortisolia sen verran kropassa, että turvoksissa ollaan. Syynä pieni stressi, joka varmaan helpottaa muutaman asian loksahdettua paikoilleen. Ja vielä sen verran tähän, että en mene naama vääränä saaden sätkyjä grammoista tahi muustakaan tähän liittyvästä. Annan mennä omalla painollaan, kuitenkin pitäen silmällä ja pientä kiristystä herkkupuolella. Mutta enää en aio ottaa samanlaista stressiä, kun joskus aiemmin.

Psyykkeen merkitys painonpudotuksessa

Psyykkeen merkitys painonpudotuksessa on valtava. Otetaan esimerkkiä ihan minusta (ainoa, josta osaan puhua varmuudella ja tiedän, miltä tuntuu 🙂 )Eli, kun aikoinaan sekä sain pudotettua painoa ja pääsinkin hyvään kuntoon, joka taas jatkui voimanostossa niin oli ruokavalio kovin tarkkaa. Tietyt ruoka- aineet olivat in ja toiset out. Ja tottakai välillä vapaammin, mutta pääasiallisesti pidin tiettyä ruokavaliota ja that´s it.

Se ei loppupeleissä ollut vaikeaa eikä edes haastavaa, nyt ajateltuna, mutta kun kaikki vähän lävähti käsiin ja paino nousi taas, treenit jäivät yms, niin tuli tiettyjä mielleyhtymiä ja ”kammoja” Sana pakko, dietti, wok-vihannes, riisikakku… nämä iskivät niin pahan olon jo henkisesti, että teki mieli oksentaa! Ja varsinkin tuo wok- vihannes… siis hyvää ja terveellistä ja ei mitään vikaa! Mutta mielessäni yhdistin sen astetta askeettisempaan elämänjaksoon, ja se vieläkin nostattaa niskavilloja. Tästä opettelen eroon ja koitan normalisoida vihannes- parat, kun kovin käteviä olisivat. 🥬🥦

Monelle tulee jo sanasta dietti tiettyjä mielenyhtymiä ja sellainen tylsä ja karu kalskahdus koko sanassa. Rajoittavaa, ankeaa jne… ja toki, saahan siitä sellaisenkin, jos rakentaa liian tiukan ruokavalion! 🧩

Mutta… omalla kohdalla tuo on pakollinen, dietti. Ja näin sain kaksi sanaa, jotka reflektoivat jotain negatiivistä, niin samaan lauseeseen. Tätä siis purkamaan ennenkuin edes aloittaa elämätapamuutosta/diettiä. Itseni piti jutella ihan tosissaan itselleni,että nuo eivät ole vihollisiani, eikä minua vastaan…vaan simppelisti asioita, joita joudun tekemään sen vuoksi, että eläisin sekä pidempään että hyvinvoimampana.

Niinkuin lääkäri sanoi: haluanko nyt tehdä jotain vai katua sitten pallolaajennuksessa…ja silloinkin saadaan vain murto– osa auki suonista…niin. Taitaa olla kuitenkin helpompi tehdä asialle nyt jotain. Ja kyllä, tietyt asiat vaan kulkevat siinä DNA:ssa, jotka nostavat näitä rasittetteita tappiin.

Motivaatio

Eli oma prokkis lähti siis siitä mielikuvasta, kun isän puolelta on mennyt suuri osa massiiviseen infarktiin. Ja itsellä ikää 52. Mutta, valehtelisin, jos väittäisin, että se fyysinen ulkomuoto ei myös houkuttaisi saada timmimmäksi!

Mutta se eka motivaatio kun tulee sisältä, niin on paljon… noh, ainakin vähän helpompi alkaa sekä toteuttaa että sitoutua tähän hommaan. Sitähän se vaatii, sitoutumista. Jos ryntäilee liian nopeasti, niin suuri todennäköisyys on sille, että dietin loputtua läsähtää taas kaikki plus korot takaisin. Eli, se kultainen keskitie: normaalilla kotiruoalla, kuitenkin miettien, mitä suuhun laittaa. Ja tämä on se, joka usein ärsyttää jo ihan pelkkänä lauseena. I know, sama täällä.

Oma motivaatio on siis alkujaan sepelvaltimotaudin riskin vähentäminen, mutta seuraavana on kyllä halu olla taasen timmimpänä.

Miten motivaatiotia pitää yllä? Tekemällä prokkiksesta osa päivittäisiä rutiineja ja elämäntapaa. Omaksua paremmat tavat ja myös samalla tehdä itselleen pelisäännöt selviksi. Ruokahommelit ovat nämä, näihin aikoihin syödään ja muutoin ei tarvitse ajatella syömistä/ruokaa. Jos siitä tulee sellaista, että se on mielessä koko ajan, saako, eikö saa, kalorit jne…. menee stressin puolelle ja siitä ei useinkaan hyvä heilu. Ainakaan ei heilunut omalla kohdallani. Nyt siis sama, mutta ilman sitä stressiä 🙂

Pohjatyö: suunnittele. Eli, mitä ruokia syön, välipalat ja eri vaihtoehdot. About ruokarytmi (kaikilla ei toimi, oma kroppa vaatii) ja se, että ei mene liian pienille kaloreille….ei pelkää ruokaa. Kun nämä saa itsensä kanssa selviksi ja tätä ennen sitä motivaatiotia käynyt läpi… pohja on kestävämpi ja siitä ei synny erilaisia kierteitä: ahmimista, syömättömyyttä, kaloripelkoa, ahdistusta… vaan; ruoka on ruokaa…kun syödään, syödään ja sitten muuta elämää.

Nyt aika pistää pakettiin tämä sekalainen kirjoitus, ja jos kiinnostaa aihe, kirjuuttelen mielelläni enemmän! Nyt tätä tekstiä tulisi yhden kirjan verran, joten pitänee himmailla että jaksat lukea tätä😂

Samalla odottelen, josko saisin peruutuspaikan Kutsu kauneuteen- tapahtumaan Sokos Emotioniin. Yritän tuohon kohtuu- lähelle, mutta haluamani merkin ilta jo täynnä 🙁 Lancome kiinnostaisi, kun seeruminkin hankinta olisi edessä….🆘

With love, Maarit

Hyvinvointi Mieli Terveys Syvällistä