Olen muuttanut viimeisen kolmen vuoden aikana seitsemän kertaa ja asunut kolmessa eri maassa. Pakannut omaisuuden kasaan laukkuihin ja purkanut sen taas kaappeihin. Tähän on jotenkin niin tottunut, että se ei enää ahdista niinkuin alkuun. Olin vuosia sitten juurtunut ajatukseen omasta kodista ja omista tavaroista ympärillä, mutta nykyään en edes enää haaveile paikalleen asettumisesta. Jatkuvasta muuttamisesta on tullut minulle enemmän osa normaalia elämää kuin paikallaan oleminen.

Ihailen muiden asuntoja, sisustusjuttuja ja astiasarjoja, mutta sellaisten omistaminen tuntuu itselle niin kaukaiselta. Vaikka omistinkin nuo kaikki edellä mainitut asiat kolme vuotta sitten, tuntuu tuo ajanjakso kuin eri elämältä. Tuntuu jotenkin niin paljon helpommalta vain pakata kaikki matkalaukkuun ja olla taas vapaa menemään. Omaisuuden haaliminen rajoittaisi liikkumista ja en ole vielä valmis pysähtymään paikoilleen. Matkalaukkuelämä on opettanut, että en tarvitse mitään. Olen aina rakastanut vaatteita ja pukeutumista ja sen kyllä matkalaukun sisällöstäkin huomaa. 90% on nimittäin vaatteita, 10% sisältää tärkeitä papereita, kosmetiikkaa, koiran tavarat, läppärin, kameran ja puhelimen. Siinä kaikki.

Toisaalta olen yrittänyt miettiä mistä tulee se tunne, että on aina lähdettävä uusiin maisemiin. Kai se on sitä, että vaikka jokin paikka tuntuisi kuinka kodilta, sinne ei kuitenkaan ehdi tarpeeksi juurtua niin, että haluaisi ehdottomasti pysyvästi jäädä. Ja ehkä takaraivossa kummittelee oletus, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.

Olen nyt muutaman viikon ajan keskittynyt täysin suunnittelemaan syksyn muuttoa, jotta ehtisin hoitaa koiran rokotukset, työpaikan ja asunnon mahdollisesti valmiiksi jo ennen muuttoa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Euroopan ulkopuolelle lähteminen koiran kanssa osoittautui kaikkine säädöksineen liian haastavaksi varsinkin, kun  koiralla on ikää jo reilu 11-vuotta. Tästä syystä lopulta päädyin valitsemaan meille Euroopan kohteen. Olen koittanut ajatella, että ehdin muuttaa sitten joskus tulevaisuudessa Uuteen Seelantiin tai Kanadaan, mutta nyt mennään sen mukaan mikä on koiralle kaikkein helpointa. Ketään ei varmasti enää yllätä, että suuntaan taas UK:n puolelle. Tällä kertaa suuntana ei ole kuitenkaan Skotlanti vaan Englanti ja Lontoo. Oman alan töitä sieltä näyttää löytyvän moninkertaisesti Helsingin tarjontaan verratessa, joten olen hyvinkin toiveikas, että joukosta löytyisi jokin mielenkiintoinen pesti.

Tulen varmasti päivittämään tänne miten kaikki edistyy, joten tulevaisuudessa Lontoo- postauksia luvassa! Muuttoon on tällä hetkellä aikaa 3,5 kk, joka tulee varmasti menemään hyvinkin nopeasti. Brexitin voimaantulo hieman jännittää, mutta onneksi olen ollut UK:n puolella jo sen verran kauan, että en usko, että oleskelulupien saaminen tulevaisuudessa tulee tuottamaan ongelmia. Postiluukusta nimittäin tipahti viime vuoden puolella tieto äänioikeuden saamisesta, joka yllätti suuresti sillä en osannut olettaa, että olisin sellaiseen jo oikeutettu. UK on muutenkin jo sen verran tuttu, että tuntuu kuin kotiin menisi.

Ihanaa loppuviikkoa!

Koirani Affe on elämänsä aikana saanut matkustella enemmän kuin moni ihminen. Affe on kulkenut aina mahdollisuuksien mukaan kaikkialle minne olen itsekin mennyt. Sain koirani melko nuorena ja sen tuoma vastuu tuntui välillä todella rajoittavalta, varsinkin kun haaveilin jo nuorella iällä ulkomaille muutosta.

Ennen Edinburghiin lähtöä harkitsin toden teolla, onko koiran ottaminen ulkomaille järkevää ja olin huolissani siitä, kuinka reissaaminen vaikuttaisi Affeen. Päätös Affen mukaan ottamisesta  oli kuitenkin kaikkein paras ratkaisu, sillä loppujen lopuksi matkustelu sen kanssa on aina sujunut niin hyvin. Koin myös, että omistajana minulla oli vastuu joustaa omista suunnitelmista niin, että  koirani ei joutuisi niistä kärsimään. Matkustelu lemmikinkin kanssa osoittautuikin mutkattomaksi, kunhan asioiden eteen vaan jaksaa nähdä vähän enemmän vaivaa.

Affe on juuri himpun verran liian iso matkustaakseen käsimatkatavarana istuimeni alla, joten olen joutunut hänet aina laittamaan ruumaan. Euroopan sisällä matkustaminen on tehty lemmikkien kanssa pääsääntöisesti hyvinkin helpoksi ja edulliseksi, mutta esimerkiksi Iso-Britanniaan tuloon vaaditaan jo paljon enemmän, koska lemmikin saa maahan tuoda vain rahtina. Eviran sivuilta löytyykin jokaiseen maahan tarkat vaatimukset päivittettyinä ajantasalle, joka on ollut suuri apu maasta toiseen muuttaessa.

Jos lemmikin kanssa reissaaminen ei ole vielä tuttua, niin näillä viidellä vinkillä pääset hyvin alkuun:

× Koiran voi ottaa matkustamoon, jos sen saa mahtumaan 43x31x20 cm kokoiseen kassiin ja kassin ja koiran yhteispaino ei ylitä kahdeksaa kiloa.Ruumassa matkustavat koirat tarvitsevat IATA-hyväksytyn lentokopan lentoa varten. Lemmikin on mahduttava seisomaan kopassaan, jotta lennon aikana sillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Kerran hyvän kopan hankittuasi, voit käyttää sitä matkustaessa aina uudelleen.

× Koiralla on oltava tunnistusta varten mikrosiru. Sen saa helposti asennettua eläinlääkärissä, joka myös neuvoo kuinka se käytännössä toimii.

× Lemmikkisi tarvitsee myös eläinlääkäriltä saatavan lemmikkipassin itselleen. Euroopan sisällä tämä riittää matkustusasiakirjaksi, sillä se sisältää tiedot niin mikrosirunumerosta kuin koirasi voimassaolevista rokotuksistakin.

× Jokaisella maalla on omat rokotevaatimukset. Nuo kannattaa tarkistaa hyvissä ajoin ennen lentoa Eviran sivuilta. Monella eläinlääkärillä ei ole näistä päivitettyä tietoa, joten ei kannata luottaa siihen, että kaikki tieto tulee sitä kautta.

× Tarkista aina ennen oman lentosi varausta, onko lennon lemmikkikiintiö jo täynnä tai salliiko kyseinen lentoyhtiö ylipäätänsä koiran ottamisen mukaan lennolleen, näin varmistat, että saat koirasi mukaan samalle lennolle kuin millä itse lennät. Monella yhtiöllä on pääsääntöisesti samantapaiset säädökset lemmikkien kuljetukseen liittyen, mutta ohjeet kannattaa kuitenkin aina lukaista läpi lentoyhtiön sivuilta ikävien yllätyksien välttämiseksi.

*Muokkaus: Evira on 2019 alusta muuttanut nimensä Ruokavirastoksi.