Täällä ollaan, nimittäin Helsingissä. Saavuin lauantaina Suomen kamaralle ja fiilikset  tänne tulosta on ollut hyvinkin vaihtelevat. Toisaalta olen ollut innoissani kavereiden näkemisestä vuoden tauon jälkeen, mutta toisaalta minulla on ihan hirveä koti-ikävä. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin tirautin itkut koneen laskeutuessa Helsinkiin, sillä halusin saman tien palata takaisin Edinburghin kotiin. Ja tarkoitus ei ole sanoa, että Suomi olisi jotenkin huono, päin vastoin tämä on oikein hyvä paikka, mutta olen vain ollut jo sen verran kauan poissa, että täällä olo on aina kuin turistilla.

Tajusin vasta eilen asiaa ystävälle purkaessa, miksi Suomi ei enää tunnu kodilta. Siksi, että olen ehtinyt kolmessa vuodessa luomaan elämän muualle. Sellaisen elämän joka tuntuu mieluisalta. Kaverit, rutiinit, päivittäinen elämä, kaikki se on nyt jossain muualla. Ei siis ihmekään, että koti-ikävä iskee vaikka olenkin kotimaassani. Toisaalta perheeni ei asu Helsingissä, joka voi myös osaltaan vaikuttaa siihen, ettei tänne tulo tunnu kotoisalta.

Vaikka asuinkin Helsingissä viisi vuotta ennen Edinburghiin muuttoa, olen nykyään täällä liikkuessa täysin hukassa. En enää muista miten julkiset täällä toimii tai muista katujen nimiä, joten ei ihmekään, että olo on kuin turistilla. Kaupassa käydessä pyörin hyllyjen välissä, sillä en tunnista tuotteita tai löydä mitään syötävää nopeasti, sillä vegaanivalikoima ei ole täällä yhtä laaja kuin mihin olen tottunut. Joten tuntuu, että kaikessa arkisessa on vielä totuttelua, joka yleensä juuri tekee sen kotoisan olon itselle.

Mutta päivä kerrallaan, onneksi on työt jotka pitävät kiireisenä, ihania kesäsuunnitelmia ja kaverit joiden seurassa viihtyy hyvin. Suunnitelmissa on suunnata pian perheen luo Itä-Suomeen, joten voi olla , että pian Suomessakin alkaa tuntumaan kotoisalta. Heinäkuussa olen kuitenkin jo menossa takaisin Edinburghiin valmistujaisjuhliin, joten eihän tässä ole edes kuin muutama hassu kuukausi siihen.

Löytyykö sieltä muita ulkosuomalaisia, jotka kokevat samanlaisia ristiriitaisia ajatuksia Suomessa käydessään?

Olen pyrkinyt tietoisesti vuosien aikana pois ”sitten kun” -ajattelumallista ja yrittänyt sen sijaan keskittää ajatukset sen hetkiseen elämään. Mulla on aina ollut tapana suunnitella tulevaa ja haaveilla asioista joita haluan saavuttaa. Monesti kuitenkin liika suunnitelmallisuus on aiheuttanut stressiä ja pettymyksiä, kun asiat ei ole edenneet niin nopeaan tahtiin kuin olisin halunnut. Olenkin monesti liian malttamaton kaiken suhteen ja kova stressaamaan asioista, jotka eivät ole edes vielä tapahtuneet.

En ole vieläkään stressin hallinnassa älyttömän hyvä, mutta koen nykyään jo kykeneväni paljon paremmin elämään hetkessä murehtimatta tulevasta. Uskon, että tähän on myös vaikuttanut se, että olen aina loppupeleissä saavuttanut kaikki haluamani tavoitteet. Kaikki murehtiminen on siis oikeasti ollut aivan turhaa.

Sain muutamaksi kuukaudeksi ilmaiseksi kokeiluun Kindle Books unlimitedin, jolla saan lukea lähes rajattomasti kirjoja. Silmääni pisti heti mindfulness ja self help oppaat ja näiden joukosta otin luettavaksi alkuun kirjan nimeltä Declutter your mind:how to stop worrying, relieve anxiety, and eliminate negative thinking.

Kirja kiteyttää hyvin sen, miten meidän ajatukset ja arvot saavat murehtimaan niin menneisyydestä, nykyhetkestä kuin tulevaisuudestakin. Kirja pitää sisällään harjoitteita ja tehtäviä, joita tekemällä voi oppia kuinka menneisyyden ajatukset voi jättää taakseen ja tulevaisuuden suunnitelmia voi alkaa tekemään ilman, että ne vie liikaa energiaa nykyhetkestä. Harjoitteiden tavoitteena on saada meidät tuntemaan onnellisuutta jokapäiväisessä elämässä, ja oppia ulos käyttäytymismalleista ja ajatuksista, jotka ovat meille haitallisia. Pidin kirjan nopealukuisuudesta, ja siitä että se herätti paljon ahaa-elämyksiä.

Very little is needed to make a happy life; it’s all within yourself, in your way of thinking.”