Ajattelin tänään

Elämä. Life. Liv. La vie. Sitä on mahdollista elää kahdella tavalla (mielestäni ainakin): valitsemalla ne helpoimmat reitit (tai vaihtoehdot, suunnat, polut – you name it) tai sitten valitsemalla asioita sen hankalimman kautta. Tämä oivallus sai minut kirjoittamaan omista elämäni

Oon miettinyt aina välillä nöyryyttä ja nöyristelyä, ylpeyttä ja ylpistelyä ja sitä, miten eri tavalla ihmiset suhtautuu eri asioihin. Mietin tuossa joku päivä julkkisten ja vaikuttajien kohdalla sellaista tietynlaista yleistä suhtautumista eri ihmisiin. Oon tavannut monia niin

Täytin viime tiistaina 21 vuotta ja siitä inspiroituneena halusin tehdä postauksen ”21 faktaa minusta”.   1.  Parisuhde on mulle tällä hetkellä kaikki kaikessa ja se tuo mulle ihan älyttömästi iloa elämään joka päivä!   2. Varaan omaan valmistautumiseen, ennen johonkin

Jahas, se olisi sitten taas maanantai. Viikko starttasi kirjaimellisesti harmaissa ja saderopinan tahdittamissa tunnelmissa. Lisäksi aamun pimeys yllätti jälleen töihin mennessä – on se kumma kun 27 vuotta tulee joulukuussa mittariin ja aina se yllättää vuosi toisensa perään. Onneksi

Taisin ihanan Minnean Minnean muruja-blogista löytää tämän Kuinka usein-kyselyn, ja ajattelin tehdä sen itsekin. Kuinka usein? Vaihdat lakanat.  Vaihdan lakanat parin viikon välein. Vaihdat pyyhkeet. Kerran viikossa, ja tarpeen mukaan. Peset hiukset. Kaksi kertaa viikossa on aika vakio.

Rakkaus. Halusin ekana postauksena aloittaa siitä suurimmasta – eli rakkaudesta. Omat kokemukseni rakkaudesta ovat parissa vuodessa mullistuneet täysin. Rankka ero sysäsi tutkimaan itseä, omia ihmissuhteita ja omaa suhdetta koko ympäröivään maailmaan. Koko homma ravisteli perinpohjaisesti

Vastauksena otsikkoon: en yhtään mitään. En niin yhtään mitään. Raskausoireita, joita minulla ei ole ollut: hajuherkkyyttä (jollen ihan tosissani yritä) erityisiä mielihaluja mihinkään ruokiin (sushin, skumpan ja viinin himoa ei lasketa) itkuisuutta – tätä oon melkein harmitellut,

En tiedä, mikä itsevarmuuden ja optimistisuuden puuska kimpussani jylläsi, kun tämän blogin perustin. Olin aikeissa avautua tänne rehellisesti ja arkisesti vanhemmuuteen ja vauva-arkeen liittyvistä teemoista, kuten lapsuuden traumoista  ja vielä edessä koittavasta taloudellisesta

Tällä hetkellä kaipaan elämääni kaikista eniten rauhaa ja hiljaisuutta. Kenties koska vuosi alkaa olla lopuillaan (ja, let’s face it, 2019 on ollut yksi hyvin pitkä vuosi), kenties koska syyssää on saanut minut erityisen melankoliseksi. Kenties koska tahti on ollut aavistuksen liian

Löysin itseni Matti Hagelbergin sarjakuvakurssilta viime tammikuussa. Luulin pääseväni piirtämään jotain hupaisaa strippiä. Mitä vielä! Kurssilla piirrettiin 5–7 sivun mittainen sarjakuvanovelli. Oma novellini kantaa nimeä Paras ystäväni, Liimataine, sen voi lukea täällä.