Ajattelin tänään

Facebook

Moi! Mitä kuuluu? Tulipas pidettyä melko spontaani blogiloma. Pakkasin läppärin mukaan reissuun, mutta siellä se viihtyi oikeastaan koko matkan samassa repussa. Pari meiliä lähetin, mutta muuten en juuri konetta avannut. Siinä missä lapsettomana reissatessa päivän aikana on aina

Hei kaikille,aloitus on nyt ehkä hiukan ”synkkä” , mutta viimeaikoina paljon päässäni pyörinyt aihealue = Kiusaaminen ja negaatio Olen itse koulukiusattu, olin lähes koko kouluaikani sitä. Alkuun kiusaaminen johtui ehkä siitä että olin todella ujo ja hiljainen ja myöhemmin varmaan

En ole koskaan potenut vauvakuumetta, enkä oikein ymmärtänyt mistä siinä on kyse. Toki näen, miten jotkut ystäväni käyttäytyvät pienen vauvan ollessa läsnä. Samalla tavalla, kuin minä koiranpentujen kanssa. Monet kertovat sen tuntuvan ihan kehossa ja kokevat suurta kaipuutta siihen

Olen miettinyt paljon syömistä ja liikuntaa viime aikoina. En ole juossut yhtään toukokuun jälkeen. Jokin tauko siihen tuli, terveydellisistä syistä ja sitten se koko homma kaatui sen jälkeen. Tämä on tietysti täysin väärä tapa ajatella, voisinhan mennä juoksemaan vaikka nyt. Se,

Kirjoittelen usein puhelimeen luonnoksia mahdollisista tulevista blogiteksteistä, ja muistiinpanoihin onkin jo kerääntynyt monta ajatusaihiota menneiden kuukausien aikana. Nyt pitkästä aikaa on kuitenkin sellainen olo, ettei mikään aiemmista tekstiluonnoksista puhuttele yhtään. Pitkästä

Nyt kun ulkona näyttää ja tuntuu jälleen kesältä, haluan toteuttaa teemaan sopivan haasteen. Olen bongannut kyseisen haasteen eri blogeista, joista viimeisimpänä kollegan ja ystäväni Netan blogista. Siispä tänään vastaan teille kahteentoista erilaiseen kesään liittyvään

Jännä uudehko ilmiö tämä, että blogeissa ja instagramissa kommunikoidaan nyt selluliittipyllykuvien välityksellä. Joku laittaa kuvan pyllystään ja muut vastaavat siihen laittamalla kuvia vatsamakkaroistaan. Tämä koetaan ”syvällistyneeksi ulkonäkökeskusteluksi”. Vähän

Muistelen, että Saku Tuominen kirjoitti Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä -kirjassaan siitä, miten aikuisena monen unelmat typistyvät. Sitä unohtaa isot haaveensa ja alkaa unelmoida, että ehtisi joskus lukea kirjan rauhassa. Mietin tätä, kun istuin jälleen parvekkeella kirja kädessä ja

Aloin kuunnella äänikirjaa ZERO WASTE Jäähyväiset jätteille, Otso Sillanaukee. Olen tosiaan enemmänkin sellainen tuumasta toimeen ja kaikki heti mulle nyt -tyyppi. Ja jo kirjan ihan alkua kuunnellessa, oli pakko keskeyttää koko touhu ja tulla välissä päivittämään tänne. Kirja