Syvällistä

Elämä on paljon helpompaa, kun elää täysin sellaisena kuin todella on. Elämässäni olen piiloutunut erilaisten määritteiden taakse. Elämäni aikana olen sanonut olevani vasemmistolainen, hippi, punkkari, yksinäinen, masentunut ja monia muita asioita. Ne ovat kuvanneet osaa minusta, mutta

Viime aikoina olen ollut aika väsynyt ja saamaton, vaikka olen myös nauttinut kaikesta tekemisestä ja kesästä, etenkin ihanasta seurastani kesäisissä tekemisissäni. Mutta kyllä se matkustaminen ja ihmisten näkeminen myös väsyttää. Olenhan introvertti. En ole jaksanut keskittyä edes

Viikonloppu eikä kiire minnekään. Ajattelin palkita itseni ihanalla Pispalan lenkillä. Treenikamat päälle ja Pyynikille. Ajatella vaikka olen asunut täällä jo monta vuotta, mutta en ole koskaan käynyt Pyynikillä lenkillä, joten on varmaan korkea aika💛 Ihanaa viikonloppua! 😘

Meinasin ensin aloittaa tämän postauksen sanoin ”olen pienestä pitäen ollut aivan toivoton jännittäjä” –  kunnes tajusin ettei se pidä paikkaansa, nimittäin pienestä pitäen. Muistaakseni jännittämiseni alkoi ala-asteen kolmannella luokalla, toisin sanoen iässä kun tajusin

Milloin sä koet olevasi oikeasti onnellinen? Milloin sun on kaikkein helpointa hymyillä ja löytää asioista niiden hyvät puolet huonojen sijaan? Pohjimmiltaan sun oma onnellisuutesi johtuu susta. Muistathan siis pitää huolta itsestäsi. Tehdä niitä asioita, jotka tekee onnelliseksi ja

Olen viime viikkoina keskustellut mieheni kanssa kesätyöntekijän palkkaamiseen liittyvistä asioista sekä vaihtanut ajatuksia esimiestyötä tekevän ystäväni kanssa. Nämä keskustelut ovat herättäneet huolen asiasta, jota haluan käsitellä – silläkin riskillä, että tämä voi

Täyttä vihaa ja tyytymättömyyttä, sen enempää et tule tästä tekstistä saamaan ja tuskin muuta haluatkaan, koska avasit tämän silmiesi eteen. Viha itsessään on minulle hyvin vieras asia, mutta tällaisia rauhallisia ja lutuisia me heviukot olemme. Pelätkää siis jatkossakin

Mulle tuli aina mielenterveystoimiston hoitajan puheilla käymisestä oudosti latistettu olo. Sellainen olo kuin se kertoisi mulle elämäni olevan surkeaa vaikken itse kokisi sitä sellaiseksi. Se tuntui samanlaiselta kuin tilanne jossa mies tulee kertomaan minulle että ”naisella kuuluukin

Luin taannoin tällä sivustolla mielenkiintoisen postauksen, jossa käsiteltiin (länsimaisen) yhteiskunnan kauneusihanteita, sekä niiden luomia paineita erityisesti naisia kohtaan. Kirjoituksessa tuotiin esille sitä kuinka naiset mm. ”joutuvat” ostamaan kallista kosmetiikkaa ja kuluttamaan

En ollut uskoa silmiäni törmättyäni kyseiseen ”ilmiöön” moninaisissa somen ja Googlen syövereissä. Ilmiön englanninkielinen termi on suorastaan järkyttävä: shame=häpeä –  kyseessä on ikäänkuin häpeäviitan asettaminen äitien harteille milloin mistäkin asiasta, toisten