Syvällistä

Hei. Olen Tytti, yhden lapsen vanhempi, traumatisoitunut, monen ihmisen toimesta rikottu, läheisriippuvainen ihminen. Rakastan kirjoittamista. Kirjoittaminen on minulle helpoin ja toimivin keino ilmaista itseäni. Rakastan myös mieleni tutkimista sekä itseni kehittämistä ihmisenä paremmaksi

Muhun tarttuu tosi herkästi muiden ihmisten energia. Jos toinen on hyvällä tuulella, innostunut ja energinen, munkin on helpompi olla ja ilo tarttuu. Jos taas toinen on pahalla päällä, se tuntuu mulla painavana ahdistuksena rinnassa. Silloin huomaan usein yrittäväni helpottaa tilannetta

Mä olen saanut tämän fitness-projektin aikana kivoja ja kannustavia kommentteja tutuilta ja tuntemattomilta. Yksi kummasteli, kuinka mä voin näyttää niin onnelliselta, vaikka kisoihin on enää vähän aikaa. Toinen totesi, että onpas ihmeellistä, ettei musta ole kuoriutunut mitään

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on melkoinen sanahirviö ja PCOS ainakin suomenkielisen suuhun hankalasti istuva ja muistettava kirjainyhdistelmä. Lisäksi nimi ei oikeastaan kerro paljonkaan siitä, mistä PCOS:ssa nykytiedon mukaan on kyse: munasarjathan eivät ole sairaat, eikä niissä

Sisäinen herätyskello herätti aikaiseen aamuun. Nukuin hyvin kahdeksan ja puoli tuntia. Kyllä, menen nykyään ajoissa nukkumaan. Rytmi tuntuu hyvältä, itselle sopivalta siten, että keho ja mieli ovat sopusoinnussa keskenään. Unen laatu oli tänä yönä parempaa. Näin untakin, autoista,

Väriä ja terveyttä hedelmistä Mummo saunassa tiedustelee kävinkö tänäänkin kuntosalilla. Pappa salin puolella jo tervehtii sujuvasti, samoin tekee valvomon vahtimestari-hengenpelastajatyyppi. Vesijuoksussa jutellaan kuin tuttavalle. Olen jo naamatuttu monelle. Niillekin, jotka

Ei ole uusi asia, että ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, miltä oma toiminta näyttää ulospäin, ja toivovat tämän näkymän olevan mahdollisimman hyvä ja yhteisön silmissä hyväksyttävä. Päinvastoin voidaan varmasti olettaa asian olleen näin niin kauan, kuin on eletty

Myrskyä on luvattu jälleen, mutta aamulenkin jälkeenkään en hurrikaania nähnyt. Sadekin vihmoi vain vähän pisaroita puseroon. Sokeri sulaisi veteen, mutta itseä ei pieni syyssää heilauta puoleen tai toiseen. Myrskyn alle en kuitenkaan ehdoin tahdoin halua jäädä, sillä täällä

Mummot uimahallilla juttelevat kuinka aikaisin uni karkaa silmästä aamulla. Yhdyn kuoroon. Mummoja naurattaa, että kohtalotovereita löytyy nuoremmistakin. Pohdimme pitäisikö alkaa leipoa jo varastoon joululeivonnaiset, kun ei kerran nukuta yöllä. Sitten joku mummoista muistaa

”Anteeksi äiti, ei ollu tarkoitus.” Mun esikoinen on oppinut pyytämään anteeksi ja vielä niin suloisesti. Äsken toi lausahdus tuli sen suusta, kun kävin huoneessa viidettä kertaa putkeen laittamassa hänet takaisin sänkyyn. Tällä kertaa hän oli kiivennyt pöydän päälle