Suosituksia omasta hyllystä: Runoja sekä kieli- ja kirjallisuustiedettä

Ladataan...

Nyt kun kotimaisen sekä ulkomaisen kirjallisuuden hyllyt on järjestelty, kirjahyllynjärjestelyohjeet annettu ja muidenkin kirjahyllyihin kurkittu, ajattelin suositella kuvien avulla runo- sekä kieli- ja kirjallisuustiedeopuksia omasta hyllystäni. Olkaa hyvä! Toivottavasti kuvista saa selvän. Lisäkysymyksiä kuvissa näkyvistä ja muistakin aihepiirin teoksista saa kernaasti esittää. Ja suosituksiakin tietysti!

 

 

Runohyllyssäni on Risto Rasaa monena versiona jo siksi, että vanhat runokirjat, tai pikemminkin -vihkoset, ihastuttavat minua esineinä.

 

Suosittelen (kaltaiselleni) hapuilevalle runonlukijalle kokoomateoksia, niistä pääsee hyvin alkuun. Imagistien runoutta / Älä puhu nyt enää -teos sai minut ymmärtämään, että taidan olla imagisti. Hieman oikoen voidaan sanoa, että imagisteille riittää, kunhan runo esittää kuvan, eikä runoa tarvitse analysoida puhki. Kannatetaan!

 

 

Runojen vierellä viihtyy myös Kalevala-aiheisten teosten kokoelmani.

 

Kieli- ja kirjallisuustiedepuolelta suosittelen erityisesti Café Voltaire- sekä Miten kirjani ovat syntyneet -sarjoja. Molemmista saa huimasti tietoa kirjoista ja kirjailijoista. Café Voltairen esseissä kiehtoo kirjoittajien omakohtainen - mutta kuitenkin esseestä toiseen hyvin vaihteleva - näkökulma, Miten kirjani ovat syntyneet? -teoksissa tietenkin se, että kirjailijat pääsevät niissä itse ääneen. (Mutta mistä saisi sarjan nelososan, se puuttuu minulta yhä!)

 

 

Johanna Vehkoon Painokoneet seis ei ole varsinaisesti kielitiedettä, mutta journalismin murroksesta kertova teos on erittäin mielenkiintoinen - suosittelen sitä aivan kaikille! Viime vuosina on ilmestynyt monia kätevän oloisia kotimaisia kirjoittamisen oppaita, kuten Sata sivua sekä Kirjoittajakalenteri.

Fiilistelyyn sopivat erilaiset "kirjakirjat", kuten kirja, jossa neuvotaan kirjataiteen tekoon.

 

Mitä sinun hyllystäsi löytyy näiden kirjaluokkien kohdalta?

Share
Ladataan...

Kommentit

Millainen teos tuo Kirjoittajakalenteri on? Kirjoittamisteoriaa, -harjoituksia vai molempia? Sunnuntaikirjoittelijana kaikenlaiset kirjoittamisoppaat kiinnostavat mutta toisaalta olen turhankin kriittinen niiden suhteen. :)

Blogiasi on ilo lukea!

Jenni S.

Kiitos mukavasta kommentista! En onnistunut löytämään kännykän selaimella linkkiä Kirjoittajakalenterin esittelyyn, mutta kustantaja on Avain, joten Avain.net-osoitteesta löytynee lisätietoa. Kirjassa on harjoitus vuoden jokaiselle päivälle.

tiia_

Ah, ihanaa päästä kurkkimaan sun kirjahyllyyn! :) Kalevalan sanakirja saa kaltaiseni sanakirjafriikin hyppyset syyhyämään. Miten voi olla mahdollista, ettei minulla ole sitä?! ;)

Minunkin hyllystäni löytyy Risto Rasan Tuhat purjetta, jonka sain joskus teininä synttärilahjaksi. Mutta noin ylipäätään minulla on aika nihkeästi suomalaista runoutta: Kalevala ja joitain satunnaisia runokokoelmia vain. Shakespearea, Keatsia ja Dickinsonia löytyy alkuperäiskielellä, ja niiden tulkkaamista varten erinäisiä runo-oppikirjoja englanniksi. Unkarilaista runoutta mun hyllyssä on tosi paljon, sekä käännettynä että alkuperäiskielellä, lähinnä entisten opiskelujen takia. (Välihuomautuksena pitää todeta, että runous on kyllä ihmeellinen kirjallisuuden laji, koska sen ymmärtäminen muille kuin äidinkielellä on todella vaikeaa. Runojen kääntäminen on kyllä hullun hommaa, kunnioitettavaa sellaista tosin!) Kieli- ja kirjallisuustieteen puolelta mun hyllystä löytyy eniten kaikenlaisia vanhoja aapisia, sanakirjoja ja kielioppeja - mitä vanhempia ja omituisempia, sen parempia. :) Ja tietty mulla on hyllyssä Kielestä kiinni, josta saan aina tasaisin väliajoin pääsykoetraumoja vieläkin. :D

Jenni S.

Tiia, hanki ihmeessä Kalevalan sanakirja! Se ilmestyi jokunen vuosi sitten ja on toivottavasti vielä myynnissä. Olen kirjoittanut kirjasta vanhaan blogiini, täällä.

Ja hihii, Kielestä kiinni siis sinullakin! Minä en ole mielestäni saanut siitä traumoja, vaan enpä muista kyllä uskaltaneeni kirjaa avatakaan sitten pääsykokeiden, joista on kauhukseni jo parikymmentä vuotta... Hmmm, ehkä pitäisikin katsoa, josko kirja tuntuu yhtään tutulta. Muita kielitieteellisiä ja kielenhuolollisia teoksia olen lukenut kyllä ihan viime vuosinakin ja ihan huvikseni (huvinsa kullakin). Ja toki kaikenlaisia vanhoja kieleen liittyviä teoksia pitää olla vinot pinot, esim. vanhalla kirjasarjalla Sanan mahti on jo niin mahtava nimi, ettei kirjoista voisi koskaan luopua!

Minä haluaisin lukea runoja vieraalla kielellä, koska ajattelen aina, että se on mahdotonta... Sitten kun olen satunnaisesti lukenut jotain, niin joko en ole tajunnut mitään tai joskus on tuntunut,että olen saanut runosta irti enemmän kuin monesta suomenkielisestä. Jotenkin kun ei voikaan muka ymmärtää täysin koko runoa, niin ei tule sellaista ylianalysointihalua, jonka runous joskus herättää. Enimmäkseen se kyllä herättää minussa vain nautiskelu- ja tunnelmointihalun, minkä takia pidän "helposta" runosta, se puhuttelee usein ensilukemalta.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Ihanan inspiroivia kirjahyllykuvia!

Mun hyllyssä on enemmän englannin- kuin suomenkielistä runoutta, mutta olen huomannut tässä viime vuoden aikana jonkinlaisen kaipuun lueskella oman äidinkieleni runoja. Täytyy siis ruveta kiertämään antikvariaatteja ja kirppareita ja ostaa runokirjoja! Mukava projekti edessä :)

Erityisesti mua kiinnostaisi Eeva Kilven ja Saima Harmajan runot. Osaatko suositella jotain tiettyä teosta, jota lähtisin metsästämään?

Jenni S.

Kahvittelija, ja huomenna tulee lisää kirjahyllykuvia, koska en saanutkaan vielä tehtyä kuvapostausta Viron kirjakaupoista, kuten olin suunnitellut tänään tekeväni. 

Mitä englanninkielistä runoutta suosittelet? Minäkin olen ostanut monet runoteokset antikvariaateista ja ensi antikkakierrokselle ajattelin tehdä oikein muistilistan mukaan: joskus menen kirjapaljoudesta lukkoon, enkä yhtäkkiä osaakaan etsiä antikvariaatissa mitään tiettyä teosta.

En ole lukenut Saima Harmajaa kuin viime joskus aivan teininä ja lisäksi viime viikonloppuna hieman mökillä. Eeva Kilveltä suosittelen kokoomateosta Perhonen ylittää tien, koska siinä on laajasti Kilven runoutta eri ajoilta ja eri teemoista. Olen kirjoittanut (hehkutellut) kirjasta vanhan blogini puolella, postaus löytyy täältä. Luulen, että palaan tuohon suosikkirunoteokseeni pienen tauon jälkeen vielä tänä kesänä.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos vastauksestasi! Voisin seuraavalla kirjastoreissulla lainata tuon Perhonen ylittää tien -teoksen, sillä luin postauksesi aiheesta ja ne siteeraamasi Kilven runot olivat aivan ihastuttavia! Saattaakin olla, että ihastun runoihin niin, että haluan niitä omaankin hyllyyni enkä vain lainaksi.

En ole hyvä suosittelemaan runoutta, koska tiedän siitä loppujen lopuksi niin vähän, mutta itseäni on aina miellyttänyt E.E. Cummingsin (1894 - 1962) persoonallinen tyyli sekä Margaret Atwoodin runot (pidän itse asiassa paljon enemmän Atwoodin runoista kuin kirjoista). 

W. H. Auden on kirjoittanut yhden lempirunoistani, Song: "Stop all the clocks". 

Pidän myös Rudyard Kiplingin mahtipontisesta If-runosta sekä W.S. Gilbertin A Nightmare -runosta, jota on hauska lukea ääneen, sillä siinä on (vähän epätrendikkäästi) piristävät loppusoinnut.

Jos törmäät jossain antikvariaatissa kokoelmateokseen Best-Loved Poems, toim. Neil Philip (2000), se voisi olla hyvä ostos, sillä se esittelee monipuolisesti englanninkielistä runoutta Shakespearesta mainitsemaani E.E. Cummingsiin.

Jenni S.

Oi, kiitos vastauksesta sinulle, Kahvittelija! Pistän ehdottomasti Best-Loved Poemsin korvan taakse - Atwoodin runoudesta puhumattakaan! Minulle on muuten kehuttu myös Raymond Carverin runoja.

Minäkin pidän loppusoinnuista, ja aionkin nyt googlata nuo lempirunosi. :) Ja tosiaan suosittelen lämpimästi tuota Kilven kokoelmaa. Olen palannut siihen jo monta kertaa sitten ensimmäisen lukemiskerran ja tiedän, että tulen palaamaankin niin ilossa kuin surussa ja vain pelkästä lukemisen ilosta - suuresta, aidosta ilosta.

 

Jenni S.

Tulin vain vielä huikkaamaan, että tänään, kesäloman ensimmäisenä ohjelmattomana päivänä, helteestä raukeana, tuli juuri sellainen olo, että haluan lukea Kilpeä ja Perhonen ylittää tien -teosta juuri nyt. Kirjani on täynnä post it -lappuja, joilla olen merkinnyt edellisellä lukemiskerralla tärkeiltä tuntuneet kohdat. Harmi, etten muista, milloin tuo lukemiskerta oli, sillä nyt huomaan, että tällä kertaa minua puhuttelevat osin eri runot. Antoisa, monipuolinen teos siis!

Kommentoi

Ladataan...