Suhteet

Menetin kauan sitten luottamukseni ihmisiin. Minun voimalauseeni ovat olleet Pokemonista tuttu ”on totuus ja rakkaus raukkoja varten” ja Roope Ankan slogan ”Minä vihaan kaikkia ja kaikki vihaavat minua”. Olen kokenut monesti kuinka ihmiset tahtovat heittää minut ulos porukastaan

Oon yksinäinen. Mul on ihana perhe ja ystäviä, poikaystäväki, mut oon yksinäine. Mul on mut ei oo ketää kelle voisin soittaa ku tunnen etten haluu enää olla tääl. Mun vika se on mut kuitenki. En oo koskaa pystyny kellekää puhuu täysin avoimest mitä tunnen ja ajattelen mut mul on kyl

Aika on aika metka käsite. Se saattaa hujahtaa vilauksessa tai ei mene eteen päin kuin laahustamalla. Jostain syystä minulla on ollut ajan hujahdus-malli käytössä, koska ajoittain tuntuu, ettei meinaa keretä minnekään. Nyt syksyn hiippaillessa vierailulle, tasoittaessa tietä talvelle, on

Oikeassa olemiseen jumiutumisen tunnistaa halusta todistaa – ja toistaa, aina uudestaan, sitä missä kokee olevansa tai haluaa olla oikeassa. Voi olla pyrkimystä vakuuttaa itseään siitä että on oikeassa – tai on aina sitä, sillä itseään vartenhan tuon tekee, pääasiassa. Joskus

Halusin kirjoittaa sinulle kirjeen, mutta se olisi ollut täynnä suttuja, yliviivauksia, virheitä. Täydellinen kaaos ymmärrettäväksi, niinnkuin minäkin. Valkoisella paperilla virheet korostuu ja niitä on mahdotonta olla huomaamatta. Ja kun lopulta näet, virheet vievät huomion kaikelta.

Terve! Elämä ei selkeästi ole tarpeeksi koetellut minua, koska poikaystäväni ja minun suhteeseen tuli uusi ongelma. Nyt kun olemme kasvaneet ihmisinä ja tiedämme rakastavamme toisiamme enemmän kuin ketään koskaan, poikaystäväni urheilu-ura tulee väliimme. Hän on harrastanut koripalloa

Hei pitkästä aikaa! Kuten otsake sen sanoo, minulla on ollut surullinen syksy. Eikä vain surullinen. Ahdistava, kammottava, pelottava kuvaavat sitä myös. Ehdin jo kirjoittaa yhden postauksenkin pahassa olossani, mutta vedin sen sitten pois, kun en mielellään avaudu perhe-elämästäni kovin

Hei, kaikille!! Nyt on tapahtunut paljon. Menimme puolisoni kanssa kihloihin, siis MINÄ hulttio kihloihin.  JA tekisi mieli revetä ilosta ja huutaa kaikille, kuinka onnelliseksi minut teet. Silmäni kostuvat ilon kyyneleistä. Vaikka olen julkisella paikalla kahvikuppini kanssa, uppoutuneena

1 Otin puurokattilan liedeltä, lorautin siihen hiukan maitoa ja haukottelin makeasti. Kello oli seitsemän aamulla, ja vaikka inhosin aamuherätyksiä, heräsin mieluummin aikaisemmin kuin liian myöhään. Kari oli toisenlainen. Mieheni viivytteli sängyssä aina viime tippaan ja lähti joka aamu

Ohoi, ohoi! Täällä taas, kirjoittamassa. Hormonaalisesti ja ajallisesti tämä blogin avaaminen tapahtuu aina pms:n iskiessä. Nytkin on ollut jo yli viikon sellainen olo, että päässä juoksevat ajatukset on otettava kiinni ja purettava paperille. Tänään sattuu olemaan vielä perjantai ja