Suhteet

Edellisestä kirjoituksestani on aikaa jo kauan. Elämä on heittänyt pari valtavaa volttia ja on pitänyt keskittyä hurjan paljon muutoksiin ja myös omaan hyvinvointiin. Tässä kuitenkin hieman tämän illan ajatuksia, jotka pulpahtivat mieleeni kuunnellessani Jannika B:n Ihmisen muotoinen

Näettekö unia? Minä olen aina nähnyt ja paljon! Nyt kun olen keski-ikäinen ja lapset ovat teinejä, näen paljon unia omista nuoruusvuosista ja sinne kuuluvista kavereista. Moni ystävistäni on edelleen ala-ja yläkoululta asti, mutta heistä en näe unta, vaan niistä muutamista jotka

Talven kodittomuus, jäätyneen sydämen pakoyritys Pakoon kuolemaa Huokauksessasi ohuita jäisiä pisaroita Harmaan taivaan paino jätti sinetin käsivarteen Perhosten siivillä näkyy utuista peitettä Kaikki tuntuu kylmältä muistoja vasten Selviytymispakettiin tulossa liekkejä Lämpö

Koska maailmassa on ollut surua, niin haluan jakaa hyvän mielen tekstin tähän väliin 🙂 Mitä hyviä puolia on minuna olemisessa? Vaikka käytänkin termejä kuvaamaan itseäni, niin olen vapaa lokeroista. Pystyn olemaan vapaasti oma itseni ja antaa maailman, muiden ihmisten ja vaikka

Hei, joulu lähenee ja minä olen ollut valtavan vetämätön, suorastaan depressiivinen. Olen valon puutteessa polttanut kynttilöitä ja yrittänyt aktivoitua, mutta ei sille mitään voi. Tämä vuodenaika on vaan aina yhtä raskas. Olen yrittänyt kirjoittaa kuten aina, mutta välistä tuntuu,

Olen pitkään ajatellut, että pitäisi aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen. Instagram toimii ihan hyvänä päiväkirjana, mutta jostain syystä ei huvita sinne paljoa kirjoitella. Eilen mieleeni pätkähti että aloitan blogin kirjoitamisen. En ole eläissäni sellaisia seurannut, enkä

Sunnuntait on parhaita! Se ajatus oli jo teininä kun sunnuntaina kokoperheellä oli aikaa syödä yhdessä aamupalaa. Isä katsoi formuloita ja äiti puuhasteli jotakin itsekseen. Oltiin yhdessä, mutta jokainen sai keskittyä omiin juttuihin. Maanantai ei ahdista mua ollenkaan koska töihin on

Täytän pian neljäkymmentä. Miten hitossa se voi olla mahdollista. Olenko nyt se täti ihminen mitä nuoremmat naiset katsoo kassajonosso, miettien että tuonki elämä on varmaan vaan tylsää puurtamista ja seksipöksyt on vaihtunut mummokalsareihin. Osittain totta. Heräsin tähän faktaan

Käyn tällä hetkellä kamppailua identiteettini kanssa. Yritän löytää tasapainoa feminiinisyyteni ja maskuliinisuuteni välille, jonka vuoksi olen asian tiimoilta normaalia herkempi. Tämän vuoksi myös muiden sanat tuntuvat tavallista enemmän ja niiden vuoksi tunnen olevani jatkuvasti

Olemme kaikki erilaisia, mutta silti monien on vaikeaa tai jopa mahdotonta hyväksyä heitä, jotka ovat hieman muita erilaisempia. Heitä, jotka laittavat miettimään asioita uudemman kerran. Minä olen yksi heistä. Minä olen mies. Kehoni on hyvin feminiininen ja pidän siitä. Minulla on