There Is a Light That Never Goes Out

Jes, tänään sain vihdoin aikaiseksi uuden bannerin, raikkaamman. Vaikka saa nähdä miten pitkään tämä kärsimätön jaksaa pitää samaa! Ja nyt vähän harmittaa, että Norja ei itse bannerissa (saati blogin nimessä) tule ollenkaan esiin, mutta toisaalta ehkä teksteissä sitäkin enemmän. 😉

Ja samalla yksi muka pieleen mennyt otos päivältä. Eihän se tosiaan mikään potrettien helmi ole, mutta katsokaa nyt: valoa! Valoa! Ihan kuin muka valoa voisi olla liikaa!

blogiv.jpg

Ja samalla se kiteyttää täydellisesti viime päivien tunnelmat: valoa, valoa sydän täynnä. Ei varsinaisesti edes mistään sen kummallisemmasta syystä. Silti tuntuu siltä että menee onnesta kippuralle. Tänään salille kävellessäni vahingossa ihan pikkuisen kikatin ääneen, kun kuulokkeissa alkoi soida Maroon5:n Moves Like Jagger, kun kaikki höpsöt siihen kappaleeseen liittyvät muistot tulivat yhtä aikaa mieleen. Kuten ne laivastopojat silloin täydellisenä elokuun päivänä. Se ystävä, joka inhoaa sitä kappaletta (ja jostain syystä muistan sen joka kerta). Viime kevään puolimaratonin viimeiset kilometrit (kyllä, se oli listani viimeisimpinä tsemppibiiseinä).

Ensilumi suli eilen melkein yhtä nopeasti kuin satoikin, mutta ehkä se silti jätti pienen valoisan jäljen peräänsä. <3

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Höpsöä

Winter Winds

Tänä aamuna heräsin (melkein) parhaaseen mahdolliseen viestiin ystävältä: ”It’s snowing!”

Ja niinhän se oli, yhtäkkiä vuoden paras päivä oli täällä! Ensilumi! Ja vieläpä ensimmäinen sellainen täällä Norjassa.

blogiin.jpg

Sen kunniaksi, parhaat palat huipusta viikonlopusta:

– Perjantain Sibelius-konsertti oli huikea kokemus. Finlandian alkaessa soida Oslon konserttitalossa J-P Sarasteen johtamana, en kyennyt lakata hymyilemästä. Karita Mattila oli juuri niin hyvä kuin aina, mutta erityisesti sydäntä lämmitti se, miten molemmat Saraste ja Mattila vaikuttivat tosissaan nauttivan olostaan lavalla, jotenkin heistä huokui poikkeuksellisen välitön ja lämmin tunnelma.

– Konsertin jälkeinen huippuhyvä illallinen ystävän kanssa italialaisessa ravintolassa oli täydellinen piste i:n päällä täydelliselle illalle.

– Seuraavan aamun hiukan yllättäen tullut herätys töihin ei kylläkään ollut ihan niin herkkua. Töissä oli viiden tunnin yöunien jälkeen silti onneksi kivaa ja kaikki sujui hyvin, vaikka hiukan rankka päivä olikin.

– Sitäkin suuremmalla syyllä teki hyvää työpäivän jälkeen päästä piristämään (ja piristymään) kipeänä olevaa ystävää. Koska myönnettäköön, vaikka nautinkin parisuhteettomuuden tuomasta vapaudesta tällä hetkellä aika kovasti, yksi yksinolon ikäviä puolia on se, ettei ihan oikeasti ole ketään seurana kun sairastaa, ei välttämättä edes apuna käymään kaupassa tai apteekissa. Siispä meidän sinkkujen on kai vaan autettava toisiamme!

– Lauantai-illan bilesuunnitelmien peruuntuminen osoittautui oikeastaan myös vain hyväksi käänteeksi. Menin ajoissa nukkumaan, heräsin innoissani kauniiseen sunnuntaiaamuun, sain aloitettua yhden projektin jota olen hieman vetkutellut, kävin juoksulenkillä ja lähdin Osloon loppupäiväksi ja illaksi viettämään ihanaa, rentoa, voimaannuttavaa aikaa ystävän kanssa.

 

Ja nyt juuri tuntuu siltä että tästä talvesta ei voi tulla muuta kuin uskomattoman hyvä. Oslo, talvi ja lumi, huippukiva ja mielekäs työ, ystävät, siinä on kyllä niin hyvät peruspalikat etten paljon muuta enää lisää uskaltaisi edes toivoa.

Ihanaa, aurinkoista ja toivottavasti myös lumista alkanutta viikkoa!

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Höpsöä