Hei!

Jälleen on aikamoinen viikko takana. Pieniä lannistavia takapakkeja on tullut vastaan vähän kaiken suhteen, minkä vuoksi ei kauheasti ole tehnyt mieli tännekään kirjoitella. Niistä on kuitenkin nyt vain kavuttava yli ja keksittävä muita vaihtoehtoja ykkössuunnitelmien sijalle.

Viikon ensimmäinen lannistus oli huonosti mennyt puhelu Norjaan. Eräästä firmasta soitettiin tosiaan minulle niin kuin oli ennen pääsiäistä sovittukin, mutta puhelu ei valitettavasti mennyt omalta osaltani kovin hyvin, sillä en ensin meinannut ymmärtää mitään mitä puhelimen toisessa päässä ollut ihminen sanoi.. Siinä on aika hyvät lähökohdat töiden saamiseen! 😀 Puhelu oli siis melko lyhyt, koska hän melko pian totesi että ”jospa harjoittelet vielä tuota norjaa, ja otat sitten uudelleen yhteyttä”. Tuntui tosi ikävältä, kun tuntui siltä etten oikein edes saanut kunnolla mahdollisuutta päästä käyntiin kielen suhteen, mutta toisaalta tajusin myös sen, että se oli kuitenkin ensimmäinen puhelu Norjaan, norjaksi, norjalaisen kanssa, niitä tulee kyllä luultavasti vielä lisää, mutta ensimmäinen kynnys on nyt ylitetty ja seuraavat ovatkin sitten jo aina helpompia! Kokemus se on kuitenkin huonokin kokemus, kenties kaikkein opettavaisinkin yleensä.

Hänkin otti kuitenkin esiin aiheen B1-kielitaitovaatimus. Heillä ilmeisesti ei vaadita itse kokeen suorittamista välttämättä, mutta kielitaidon olisi oltava kuitenkin vähintään sillä tasolla heillä työskennelläkseen. Monessa paikassa kokeen läpäisemistä kuitenkin vaaditaan. Olen kokeen ohjeistuksia kurkannutkin jo aiemmin, ja uskoisin kyllä siitä pääseväni läpi. Kokeen suorittaminen tuntuisi kyllä kaikin puolin fiksulta ratkaisulta, jotta olisi jotain todella konkreettista näyttää kielitaidostaan. Tähän liittyen iski kuitenkin viikon toinen lannistus: kielikokeeseen ilmoittautuminen aukesi muistaakseni torstaina, ja kun perjantaina asiaa tarkemmin katsoin, tajusin kaikkien Oslon koepaikkojen olevan B1-tason osalta jo täynnä. Ei olisi tullut mieleenikään, että kun ilmoittautumisaikaa on vielä 22.4. asti, kaikki paikat täyttyisivät noin pian! Nyt on siis keksittävä missä muualla sen haluaisin tehdä, eli minne olisi helpointa matkustaa näppärästi, nopeasti ja mahdollisimman halvalla.. Kokeeseen osallistuminen ei siis siltä osin juuri innosta, että siitä tulee kokonaisuudessaan melkomoisen kallista jälleen: koemaksut, matkustaminen, vapaapäivän pitäminen, niistä tulee yhteensä taas aikaminen paukku ottaen huomioon että mitään takeita töiden saamisesta ei kuitenkaan silti ole. Toisaalta jos lähden käymään Norjassa, olisi näppärää samalle reissulle yrittää sopia esim. työhaastatteluja jos vain mahdollista!

Lisäksi olen tajunnut olleeni kenties melko optimistinen työnhaun suhteen ja tajunnut saattavan olla aika mahdotonta löytää töitä toisesta maasta käsin ennen muuttoa. Ei Suomessakaan kukaan, oli työntekijän tarve kuinka suuri tahansa, palkkaisi vierasmaalaista työntekijää näkemättä tätä lainkaan, pelkästään esimerkiksi puhelinkeskustelun perusteella. Niinpä olen entistä vahvemmin henkisesti varautunut myös B- ja C-vaihtoehtoihini: B-vaihtoehtona on yrittää saada töitä jonkun työnvälitysfirman kautta, jolloin siis tietysti joutuisin keikkailemaan vähän missä sattuu, mutta pääsisin kuitenkin edes johonkin töihin ja harjoittelemaan kieltä. C-vaihtoehto on kesäkuun koittaessa kerätä tavarat reppuun ja säästöt lompakkoon (kuvainnollisesti..), jättää koira hetkeksi hoitoon ja yksinkertaisesti lähteä Norjaan etsimään töitä ja samalla harjoittelemaan kieltä. Worst case scenario: en saa millään mistään töitä, vietän kesän Norjassa, palaan Suomeen rahattomana mutta aikamoista kokemusta rikkaampana. Ei kovin huono tuo huonoinkaan vaihtoehto.

(Anteeksi huono kuvanlaatu, kuvituksena on räpsäisyjä aurinkoiselta aamulenkiltä. ”The cure for anything is salt water – sweat, tears, or the sea.” – Isak Dinesen. Tänään turvauduttiin hikeen ja mereen, ne auttavat aina.)

Vielä yksi pieni lannistus oli matkan varrella treenaamisen suhteen se, että heräsin torstaiaamuna kaktus kurkussa ja nenä tukossa. Ehdin pelästyä ja harmistua olevani tulossa kipeäksi, mikä olisi sotkenut todella pahasti puolimaratonille valmistautumisssuunnitelmat. Superannokset valkosipulia ja inkivääriä ilmeisesti tekivät kuitenkin tehtävänsä, sillä iltaan mennessä oli olo jo todella paljon parempi ja perjantaina tuntui olo jo täysin normaalilta. Selvisin siis onneksi tällä kertaa säikähdyksellä. Olisi ollut todella todella turhauttavaa saada nyt joku flunssa katkaisemaan muuten ihan hyvin käyntiin lähteneet tehotreenit.

Tänä aamuna juoksutreenit siis taas jatkuivat, jostain syystä ei juoksu kylläkään oikein kulkenut, en tiedä mistä mahtoi johtua. Aamulenkeissä on kyllä itselläni ainakin aina se ongelma, että on vaikea pystyä heti aamulla tankkaamaan energiaa ja nestettä mitenkään fiksusti ja riittävästi ainakaan pitkää matkaa varten. Huonokin lenkki on kuitenkin onneksi aina parempi kuin ei lenkkiä ollenkaan!

Eilen sentään saatiin taukoa sekä treeneihin että Norjapuuhiin Turun filharmonisen orkesterin konsertissa, jossa oli Olli Mustonen sekä illan ensimmäisen teoksen säveltäjänä, kapellimestarina että pianonkin takana. Hiukan erilainen ilta teki pitkästä aikaa oikein hyvää, sillä oli hyvä aloittaa tämä aurinkoinen ja muutenkin tähän mennessä kaikin puolin hyvä viikonloppu, joka toki loppuu tällä kertaa osaltani aika lyhyeen, sillä huomenna on tarkoitus jo illaksi mennä töihin.

Siihen asti kuitenkin nautiskellaan täysillä vapaista, hyvää viikonlopun jatkoa!