Toistaiseksi. Tiedostan toki, että kun ääneen ryhtyy mitään kehumaan, alamäki odottaa.  En silti malta olla fiilistelemättä, että tämä marraskuuhan on ollut aika kelvollinen. Toki täällä sumujen saarella se ei yleensäkään ole niin valtimoita aukiviiltävän niljainen, jäätävä ja pimeä kuin Suomen leveysasteilla, mutta silti: en todellakaan ole syysihmisiä. Tänä vuonna kuitenkin… no, kuvat puhukoot puolestaan: Tällaisia […]

Kaupallinen yhteistyö: Pretty Pretty Party Tähän on tultu: kun kukaan naapurustossa ei tarjoutunut järjestämään halloweenkemuja kersoille, minä hassahdin ja järjestin. ”Amerikkalaista hapatusta”, jupisi Mieskin – ja istui myöhään yöhön kaivertamassa kurpitsoja. Kaikkeen sitä ryhtyy, kun lapsia saa. Banaanikummitus- ja mandariinikurpitsaideat Pinterestistä: hakusanalla ”easy Halloween” löytää vaikka mitä helppoa ja hauskaa. Tarjottavina oli juustoja keksien, kvittenihyytelön […]

Kuten blogini seuraajat tietävät, lapsikultaani ei ole (toistaiseksi) siunattu kovinkaan karjalaisilla puheenlahjoilla. 2 vuoden 3 kuukauden iässä Eddie edelleenkin sanoo vain joitain yksittäisiä sanoja: äiti, bye-bye, ten, up, pappa, car, star, puu, bath, train, bus. Hän ymmärtää mielestäni sujuvasti sekä suomea että englantia, tekee pyynnöstä joitain asioita (”mennään keittiöön syömään”, ”mennään pesemään hampaat”, ”laita valot […]

Piipahdin viikonloppuna Helsingissä, yksin, akateemisissa juhlissa.  Juhlia edelsi intensiivinen iltapuvunmetsästys, juurikasvunvärjäys ja mesettely parin vuosikymmenen (!) takaisten opiskelukavereitten kanssa. Olimme olleet ainejärjestömme 30-vuotisjuhlissa kirkasotsaisina fukseina; nyt otsissa saattoi erottaa rypyn tai pari ja rouvien tyyliin kuuluivat huomattavasti paksummat helminauhat ja järkevämpikorkoiset korkkarit, mutta meno ei muuten ollut pahasti hiipunut. Tarinaa riitti, juomalaulujen sanat nousivat mieleen […]

Ah, aloittelijan erehdys. Tokihan niiden ekspressiivisten väriräjähdysten pitää antaa kuivua ensin. Tänäänkin jätin pikku Picassoni päiväkotiin maalaustelineen ääreen. Essu edessä, pensseli tiukasti nyrkissä hippiäinen keskittyi niin, ettei malttanut edes äidilleen lähtöpusua antaa.  Jääkaapin ovet ovat loppuneet jo. Pitäisiköhän noita alkaa ihan kehystää vai riittäisikö taiteelle oma kansio? *** Our art mystery has solved: artworks need […]

Barbamama-Veera ihmetteli taannoin, miten arvostelukyky haihtuu taivaan tuuliin sillä sekunnilla, kun oman lapsen kädentöitä aletaan lähettää päivähoitopaikasta kotiin. (Ei sillä, että oli se Sebin piirustus minustakin aika hieno.) Sama putkahti kummasti mieleen eilen, kun hain ipanaiseni päiväkodista (jossa menee nyt tosi hyvin, jee!). Heti ovella hoitaja henkäisi: ”Eddie on maalannut tänään tosi paljon! Tykkäsi valtavasti! […]

…eli päiväkodinaloitus Eddien tapaan Vähänkö dramaattinen otsikko, vai? No on, mutta myös (valitettavan) tosi. Antakaas kun mä selitän: Eddie on ollut päiväkodissa nyt kolme ”viikkoa” eli kuusi aamua. Hoitopaikka on ihana, pieni Montessori-päiväkoti, jossa on vain 2 – 4-vuotiaita – täällähän mennään kouluun jo 4 – 5 -vuotiaana. Alle 3-vuotiaat ovat omassa ryhmässään alakerrassa, jossa […]

Kuluneella viikolla teemanamme ovat olleet järjestysluvut. Nimittäin: Maanantai Viikko alkoi syksyn ensimmäisellä suomenkielisellä pallerokerholla Lontoon ruotsalaisella kirkolla. Sinne mentiin King’s Crossin aseman kautta. Ai että tykkään tuosta vastarempatusta asemasta. (Se Harry Potterin King’s Cross koristeellisine kellotorneineen on itse asiassa viereinen St Pancras.) Tiistai Eddien kolmas hiustenleikkuu. Vähän lyhyt. Keskiviikko Ensivisiittimme uuteen kahvilaan tässä lähellä. Jässikkä […]

Kuten näköjään aika monessa muussakin blogiperheessä tänä syksynä, meilläkin eletään juuri nyt jännän äärellä: Eddie aloittaa huomenna päiväkodin. Vain kahtena aamuna viikossa kolmisen tuntia kerrallaan, mutta silti! Äitiä pikkasen jännittää.  Olen avautunut päivähoitosaagastamme aiemmin esimerkiksi täällä. Meillähän oli siis pyhänä pyrkimyksenä saattaa lapsukainen osa-aikaiseen hoitoon jo joskus alkuvuodesta, mutta sepä ei niin vain käynytkään, sillä […]

En saa kirjoitettua blogiin turhanpäiväisyyksiä. Ahdistaa. Viimeiset pari viikkoa Facebookini on täyttynyt kehyleikkausten arvostelusta, syyrialaisista lapsista, iPhone-miehistä, väittelystä. Arkeni tuntuu teennäiseltä kermaperseilyltä. Juon kalliilla kahvinkeittimellä keitettyä aamukahvia lämpimässä, tilavassa kodissani samalla, kun yltäkylläisyydessä elävä lapseni katsoo tabletilta lastenohjelmaa. Meillä on kaikki niin hyvin, että oksettaa. On syyllinen olo. En tee tarpeeksi. Olen liittynyt Refugees Welcome […]