Kirjahaasteita ovista ja ikkunoista
Itepähän pyysin. Ruinasin Raissilta kirjahaastetta ja sainkin kolme, myös Mindekalta ja MM:ltä. Yrittäkää kestää, arvon lukijat, niputan nämä nyt tähän samaan postaukseen.
Mindeka ehti ensin, joten tässä hänen kysymyksensä ja vastaukset niihin (ööh, itse asiassa Siperian Ellan kyssärit):
- Kirja, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen? Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli. En ole varma, uskonko taivaisiin tai kuolemanjälkeiseen elämään, mutta kirja kuvaa kuolemaa ja vieläpä lapsen kuolemaa hyvin lohduttavasti.
- Sanotko koskaan, että olet lukenut jonkin kirjan vaikka et olisikaan, koska k.o. kirjan katsotaan kuuluvan nk. yleissivistykseen? No en, siitähän jäisi kiinni heti seuraavassa lauseessa!
- Oma(t) klassikosi ja lyhyet perustelut? Salman Rushdien Keskiyön lapset, hengästyttävän moniulotteinen fantasian ja Intian lähihistorian yhdistelmä; Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, huikea kolumbialainen sukuhistoria; Virginia Woolfin Orlando, koko Euroopan moderni historia tiivistettynä yhteen ihmiseen; Hilary Mantelin Wolf Hall ja Bring Up the Bodies, jotka antoivat kasvot Englannin historian kenties mielenkiintoisimmalle ajanjaksolle. (Arvatkaa, miten kärsimättömästi odotan Mantelin trilogian kolmatta osaa?)
- Oletko lukenut näytelmiä? Vain Shakespearea.
- Onko mikään kirja tuottanut sinulle tuskaa ja jos on, niin miten? Kazuo Ishiguron When We Were Orphansissa oli niin raivostuttava päähenkilö ja epäuskottava juoni, että luin kirjan kasvavan raivon vallassa enkä ole Ishiguroon sittemmin koskenut. Ja tietysti keskitysleiri- ja orjuuskertomukset ovat kauhistuttaneet.
- Kirjahylly kotona: joo vai ei? Totta kai. Kirjahyllytön koti on minusta vähän epäilyttävä, tai ainakin sen asukkaat ovat.
- Paperia vai e-kirja? Tähän asti paperia. Mutta kirjahyllymme natisevat liitoksistaan (huom. monikko), joten Mies on hellästi vihjaillut, että voisin alkaa siirtyä sähkökirjoihin.
- Kannattaako lukeminen aina? Ehkä ei vilkkaassa liikenteessä.
- Mitä sinulla on nyt luvussa tai seuraavana listalla? Ehe ehe. Tässä sitä tunnustautudaan intohimoiseksi kirjallisuuden rakastajaksi, vaikka puoleen vuoteen en ole avannut kuin Burton L. Whiten The First Three Years of Life ja Annabel Karmelin New Complete Baby and Toddler Meal Planner. Yöpöydän alahyllyllä ovat yhä pölyttymässä kirjat, jotka jäivät kesken, kun tuli lähtö synnärille: Guy Deutscherin Through the Language Class, David Starkeyn Crown & Country ja Hugh Williamsin Fifty Things You Need to Know about British History.
- Ensimmäinen mieleesi tuleva runoilijan nimi? Wendy Cope. Ihana.
Nämä kun vielä joskus ehtis…
Sitten ehti eetteriin MM, joten tässä hänen kysymyksensä:
- Kuka on lempikirjailijasi? Yksikössä?! No okei, otan haasteen vastaan. Hmm, pitkällisen pohdinnan tuloksena vastaan, että Salman Rushdie.
- Minkä kirjan / mitä kirjoja olet lukenut moneen kertaan? En paljon mitään! Maailmassa on niin paljon lukemista, ettei ehdi. 🙁 Vain runoihin ja Shakespearen sonetteihin palaan uudestaan ja uudestaan. Ai juu, ja Armistead Maupiniin. Ja sarjakuviin, tietysti.
- Mikä on suhteesi pokkareihin? Ovatko ne kertakäyttötavaraa vai kirjahyllykelpoista materiaalia siinä missä kovakantiset opuksetkin? Melkein kaikki kirjani ovat pokkareita: halvempi ostaa ja kevyempi raahata mukana. Vain jotkin heti julkaisupäivänä pakkoahmaistavat sekä suomalaiset kirjat (koska Suomesta saa niin kehnosti pokkareita) ovat kovakantisia.
- Mitä kirjoja lainaat, mitä ostat omiksi? Englannissa asuessa olen käyttänyt kirjastoja hävettävän vähän (kolme vuotta on pitänyt hommata kortti lähikirjastoommekin, ja vieläkin se on tekemättä). Kavereilta olen lainannut jonkin verran, ja lastenkirjoja tulee toivottavasti pian lainattua kirjastostakin.
- Mitä kirjaa luet juuri nyt? Juurikin noita Burton L. Whiten The First Three Years of Lifea ja Annabel Karmelin New Complete Baby and Toddler Meal Planneriä… 😉 Niin, ja synnärilukemiseksi valittu Seppo Jokisen Koskinen ja pudotuspeli on sekin vielä puolessavälissä.
- Mitä sinulla on lukulistalla? Sitten, kun kesken jääneet kirjat on jonain kauniina päivänä saatu luettua (tai todettua, että tätä ei loppuun saada), haluaisin lukea ainakin uusimman Sofi Oksasen ja Peltirummun.
- Mikä kirja on viimeksi jäänyt kesken? Miksi? Ks. yllä. Koska vauva-arki.
- Kuinka olet järjestänyt kirjahyllysi? Väreittäin, tietysti! 🙂 Ai että nyt sattuu silmään käydä kylässä ja nähdä kavereiden sekavärisiä kirjahyllyjä… ;-D
- Jaa yksi lukumuistosi! Mitä kirjaa luit, missä ja milloin? Miksi juuri tuosta lukukokemuksesta on jäänyt erityinen muisto? Ensimmäisenä Lontoon-talvenani taisin tutustua Armistead Maupinin Tales of the City -sarjaan. Luin sarjaa, tunsin itseni yksinäiseksi uudessa kaupungissa, samastuin keskilännen Mary Anniin ja haaveilin aurinkoisesta San Franciscosta.
- Haaveiletko itse kirjan kirjoittamisesta tai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan? Tottahan toki haaveilen – mutta itsekritiikkiä on liikaa, jotta saisin naputeltua haaveista totta.
On se nätti.
Ja vielä Raissinkin tentti:
- Muistatko aina kirjailijoiden nimet? Ööh, kyllä kai? Ehkä en dekkaristien (piti juuri tarkistaa, oliko se Seppo Jokinen vai Koskinen), mutta muuten tulee luettua niiden samojen kirjailijoiden kirjoja sellaisella hartaudella, että nimet yleensä jäävät mieleen.
- Onko sinulle koskaan käynyt niin, että huomaat vasta kirjan loppusuoralla lukeneesi jo aiemmin kyseisen kirjan? Ei ole vielä sattunut kohdalle! :-D
- Kirja, joka sai sinut hyvälle mielelle? Wendy Copen runot, vaikka Serious Concerns tai Making Cocoa for Kingsley Amis -kokoelmat.
- Kirja, joka jäi kaihertamaan mieltäsi pitkäksi aikaa? Mistä syystä? Sofi Oksasen Puhdistus. Kamala kuvitella, miten lähellä Viron kohtaloa oli myös Suomen kohtalo viime sodassa, ja miten paljon onnekkaampia Suomenlahden pohjoispuolella oltiinkaan.
- Kirja, jonka olet ajatellut lukea, mutta et koskaan ole saanut aikaiseksi? Günter Grassin Peltirumpu. Mulla on vieläpä maailman kaunein sidos siitä, muttei vieläkään aikaa uppoutua siihen.
- Minkä ikäisenä luit ensimmäisen kirjasi? Minkä niminen kirja? Ööh, osasin lukea kolmevuotiaana eikä minulla ole juurikaan muistikuvia ajalta, jolloin en olisi osannut lukea… En siis itse asiassa tiedä, minkä kirjan olisin lukenut ihan itse ihan ekana. Sen muistan, että minulla oli pienenä jättikokoinen (oiskohan ollut puoli metriä korkea? Natiaisesta VALTAVA, joka tapauksessa) pahvikirja jättiläisestä, jota rakastin niin intohimoisesti, ettei se kauaa kourissani kestänyt.
- Kirjaston kirja vai oma kirja? Ks. yllä, enimmäkseen oma. Tulevaisuudessa toivottavasti enemmän kirjaston. Semminkin kun lähin kirjasto on meiltä viiden minuutin kävelymatkan päässä…
- Oletko itse koskaan haaveillut kirjoittavasi kirjaa? Jos olet, niin mistä aiheesta? Juu, toki. Arkidraamaa. Rakastan historiallisia kirjoja, niin romskuja kuin elämäkertojakin, mutta kärsivällisyyteni ei kestäisi niiden taustatutkimuksen tekemiseen. Kai.
- Minkä kirjan lukeminen on kestänyt sinulla pisimpään, miksi? (Keskeneräisiä ei lasketa.) Ei aavistustakaan, jos kerran keskeneräisiä ei lasketa. Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi?
- Mitä kirjaa suosittelisit, miksi? Anu Silfverbergin Äitikorttia kaikille perheellisille. Hilary Mantelia historiallisten romaanien ystäville, ja Wendy Copen runoja kaikille, jotka kaipaavat vähän kevennystä harmaaseen arkeen.
Jaan haasteen eteenpäin niin, että haastetut saavat valita ylläolevista kysymyksistä kymmenen kiinnostavinta. Ja haastenakki napsahtaa tällä kertaa…
HelloAochille
AnLottaselle
Papylille
Lilleri78:lle ja
Kristaliinalle (koska äitiyslomalaisillahan ei muuta olekaan kuin aikaa miettiä maailmankirjallisuuden klassikoita, heh).
Omia kysymyksiä saa keksiä. Ja linkatkaahan vastauksenne sitten tähän alle!
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.