Tag: #lukeminen

Johanna Sinisalon Ukkoshuilun alkua lukiessa tuli olo kuin lukisi Mika Waltari kohtaa raamatun -fanfictionia, mutta kyllähän sitä nykypäivään ja nykyaikaiseen kerrontaankin päästiin. Meteorologi Leenalta menee työpaikka alta ja lopareiden jälkeen  hän lähtee extempore-lomalle salarakkaansa ja kollegansa Raikan kanssa jättäen perheensä siihen uskoon, että on työpaikan kustantamalla koulutuksessa. Palattuaan hän jää valheestaan kiinni ja siinä rytinässä […]

Ihastuin Camilla Stenin mielikuvitukseen ja kirjoitustyyliin luettuani viime vuonna kirjan Kadonnut kylä. Joten kovasti innoissani aloitin tämän uutuuden Perijä (kiitokset Bazar kustannukselle kirjasta). Perijä, kuten Kadonnut kyläkin etenee kahdessa aikatasossa antaen näin  lukijalle pienen etulyöntiaseman tämän päivän tapahtumissa eläviin verrattuna: Minä  pidän tästä kirjoitustyylistä, silloin kun se on kirjoitettu yhtä taitavasti kuin Sten sen tekee, […]

Postin tuotua (Kiitos Bazar-kustannukselle) Joona Keskitalon Tottelemattomat -kirjan kommentoin Instan puolella sen esittelytekstin ”läpeensä hävytön tarina itsekkäistä ihmisistä” kutkuttavan lukuhermoani turbolla. Jos Tottelemattomat ei nyt mielestäni läpeensä hävytön ollutkaan, niin läpeensä oivallisesti kirjoitettu, koukuttava (jatkoa odotellen) ja ainakin minulle tosi visuaalinen lukukokemus. En siis yllättynyt, kun luin että kirja sekä aloittaa huumebisneksen maailmaan sijoittuvat kirjasarjan […]

Susanne Schemper: Aistiharha (Återvändsgränd Sinnesvilla) Kääntäjä: Kimmo Lilja Kustantaja: Saga Egmont Aistiharha on Schemperin Solinge-sarjan kolmas itsenäinen osa (aikaisemmat Sikolätti ja Ota sieluni mun). Tapahtumat keskittyvät pienelle Solåsin asuinalueelle ja neljään siellä asutettuun huvilaan. Filippiineiltä kotoisin oleva Vanessa asuu yksin hänen miehensä ollessa työjaksolla laivalla. Lena työskentelee fysioterapeuttina ja on hänkin yksin miehensä ulkomaankomennuksen takia. […]

Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä (The Last Anniversary, 2007) Käännös: Helene Bützow Wsoy, 2021 Ex-poikaystävä (Sophie jätti Thomasin juuri kun mies oli valmistautunut kosimaan 15K arvoisella timanttisormuksella Fidjin matkan aikana) ottaa yllättäen Sophieen ja kertoo että hänen Connie-tätinsä oli kuollut ja jättänyt jotain perinnöksi myös Sophielle. Yllätysten yllätyksenä perintö on  Connien talo suvun asuttamalla Scribbly Gum […]

Ulla-Maija Paavilaisen Kuin muuttolinnut jää mieleen ensimmäisenä kirjana, jonka tapahtumia kattaa Korona. Satu ja Tommi muuttavat pääkaupunkiseudulta Sadun lapsuudenkotiin, kun elämä yllättää YT-neuvotteluilla. Satu ottaa muuton vastahakoisesti mutta Tommi näkee jo uuden ihanan elämän uusissa puitteissa ja tsemppaa puolisoaan parhaansa mukaan. Kotikylästä löytyy myös lapsuuden ja nuoruuden paras ystävä Virpi ja naapurihuvilan mielenkiintoinen Veronika. Yhdessä […]

Pidän Eva Frantzin Anna Glad-dekkareista ( Sininen huvila, Kahdeksas neito,  Tästä pelistä pois ) ja kun huomasin Bookbeatista ”uuden” Franzin ilahduin suuresti. Suvisaari ei ole kuitenkaan Glad-dekkari ja tavallaan itse kirja ei ole edes uusi – Sommarön on julkaistu jo 2016 , mutta se on käännetty suomeksi vasta nyt. Tämä selittikin sen, että lukiessani vakuutusyhtiö […]

Heleena Lönnroth: Kerran vielä tytöt Saga Egmont Ajattelin lukaista tämän Heleena Lönnrothin Kerran vielä tytöt vähän niinkuin opasteeksi tuleville vanhuusvuosille. Päähenkilöt Riitta, Maisa ja Irene ovat +60-vuotiaita yksieläviä naisia,yksi on leski, toinen triplaeronnut ja kolmas naimaton uraohjus. Yhteisen kylpyläreissun höyryissä naiset päättävät ”kerran vielä” etsiä itselleen  rakkautta, kukin omalla tavallaan. Kerronta ja tarina kulkee jotenkin […]

Ehdinkin jo Instan puolella puuskahtaa kuinka upea tämä Rottien pyhimys on, mutta halusin vielä hehkuttaa sitä täällä blogissakin. Anneli Kanto on kirjoittanut huimaavan kertomuksen Hattulan keskiaikaisen kirkon maalaamisesta ja 1500-luvun elämästä sitä ympäröivässä maailmassa. Tarinassa on totta ja tarua, legendaa ja lumoa, lukija pääsee tutustumaan kirkkomaalareihin,kirkonmiehiin, ylimyksiin ja kyläläisiin sekä saa  sisäpiirin kurkkauksen Hattulan kirkon […]

Pyhinä lukemissani kirjoissa molemmissa oli päähenkilönä lääkäri, mutta siihenpä yhteneväisyydet sitten jäivätkin. Adam Kayn Kolme yövuoroa jouluun on, tuli yhdistettynä sekä kuunneltua että luettua. Huonounisina öinä kuuntelin sitä pätkiä ja päivällä sitten tarkoin unihuurut  tekstistä pois. Adam Kay on koomikko/kirjailija ja entisessä elämässään lääkäri, joka on kirjoittanut kokemuksistaan lääkärinä kaksi kirjaa ”kohta voi vähän kirpaista” […]