Tag: #lukeminen

Kolme veljestä Nils, Pierre ja Benjamin palaavat ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen kesähuvilalleen, joka aikanaan hylättiin tyystin siellä tapahtuneen onnettomuuden takia. Paluun tarkoituksena on sirotella äidin tuhka hänen toiveensa mukaisesti huvilan rantaan. Tarinan edetessä kahdessa aikatasossa, tuhkansirottelun ykyisyydessä ja poikien lapsuuden huvilakesässä,  muotoutuu poikien jokseenkin ahdistava ja surullinen elämä silmien eteen realistisena. Schulman kirjoittaa todella kaunista […]

Ashley Audrainin Lapsi rakas oli varsin rankka kirja ja kerrankin etusivun mainosadjektiivi osui kohdalleen, sillä jos joku niin tämä kertomus on hyytävä. Extravärinää antaa tietty se, että itsellä on lapsia, miten lie fiilikset lapsettomilla. Blythe ei ole elämänsä aikana saanut kokea välittämistä ja rakkautta omalta äidiltään Cecilialta, jonka lapsuudenkokemukset omasta äidistä  Ettasta rikkoivat hänestä jotain, […]

Isoäidin, Aada-Mamman, kuoltua Riia Haapakorpi ei isommin suruaan levittele perhepiirin ulkopuolelle vaan uppoutuu opettajantyöhönsä ja treeni- ja lenkkeilyrutiineihinsa. Eräänä iltana kotimatkalla treeneistä hänet pysäyttää pariskunta, joka ihmettelee löytämiään tahroja, ovatko ne mahdollisesti verta? Riia seuraa tahrojen jälkiä ja löytää ison urheilukassin, josta raotettaessa tuijottaa vastaan kuolleen naisen siniset silmät. Urheilukassista ei löydy kokonaista naista, vaikka […]

  Anni rakastaa romanttisia komedioita ja varsinkin romanttisia komedioita joiden tapahtumapaikka on New York. Avopuoliso Mika järjestääkin hänelle mielikuvituksellisen 10-vuotis vuosipäiväjuhlan koostaen kymmenestä Annin lempileffojen romanttisimmista kohtauksista Suomiversioita parhaansa mukaan  ja päivän huipennuksena on kosinta á la Aamiainen Tiffanyllä. Täydellistä vai? Anni vastaus kosintaan  ei ole kuintenkaan se  toivottu/oletettu kyllä, vaan päinvastoin Mä en rakasta […]

Olenkohan minä ikinä arvostellut yhtään Kingin kirjaa huonoksi? Epäilen että en. Olen ollut Kingin Ykkösfani (en nyt ehkä mikään Annie Wilkesin tasoinen kuitenkaan)  heti ekasta, teini-iässä lukemastani Carriesta asti ja olen lukenut kaikki hänen kirjansa. Kingin luoma Castle Rockin kaupunki Mainessa on tullut tuttuakin tutuksi ja rakastan sitä kuinka lähes jokaisessa kirjassa törmää ”tuttuihin” henkilöihin […]

Ottaesani Queenien luettavaksi odotin kirjan olevan kevyttä yläpilveä eli chick-littiä POC-twistillä, mutta liekö syy lukijassa vai harhaanjohtavassa markkinoinnissa, mutta kirja oli mielestäni kaikkea muuta kuin vaahtokarkkeja ja shampanjaa. Heti alkuun Queenie makaa gynekologin vastaanotolla, missä todetaan hänen kokeneen keskenmenon. Lapsen isään hän ei yrityksistään huolimatta saa yhteyttä ja äkkiä tilanne kääntyykin siihen että Queenie ja […]

Päivitys postaukseen! Tämä on siis bongattu Villasukan blogista täältä! 1. Kuinka monta kirjaa on liikaa kirjasarjan sisällä? En ole vielä törmännyt liian pitkään kirjasarjaan. Nautin siitä kun henkilöhahmot ”syvenevät” kirjojen myötä tai tarina itsessään kehittyy. Lempikirjasarjoja Stephen Kingin Musta Torni, Leena Lehtolaisen Maria Kalliot, Camilla Läckbergin Fjällberg-sarja, Diana Gabaldonin Muukalainen-sarja… Lapsena luin Tiina-kirjoja ja esiteininä […]

Bookbeat näyttää saldokseni 164 luettua kirjaa, joten Tulihan noita tänäkin vuonna  luettua. Aloitin Helmet-lukuhaasteenkin tammikuussa, mutta kirjojen merkkailu listaan jäi parin kuukauden jälkeen tyystin ja luin ihan mitä sattuu ja silmiin osuu.Uskoisin, että 164 kirjan listasta saisin lukuhaasteenkin täyteen kirjattua, mutta laiska mikä laiska, olkoon. Fyysisiä kirjoja luin varmaankin alle kymmenen, mutta BookBeat kyllä tienasi […]

Kun luin Karin Brunk Holmqvistin kirjan nimen Pieni Potenssipuoti, tuli mieleeni, että onko nimi  kirjailijan alkuperäistittelin mukainen ( muistuttaa supersuosittua kirjaa/elokuvaa ”Pieni suklaapuoti) vai onko nimi kääntäjän keksimä. Kääntäjän keksimähän se oli, alkuperäisteos on nimeltään proosallisemmin Potensgivarna. Mutta jos ei nimi miestä  pahenna, niin ei se pahenna kirjaakaan. Pienellä Potenssipuodilla on nimi-innokkeensa kanssa yhteistä se, […]

Mari Friskin kirja Neliöjuuri oli hieman ristiriitainen kuuntelukokemus. Olen melko varma että lukukokemuksena kirja olisi ollut hupaisa ja olisin saattanut jopa nauraa ääneen muutamassa kohdassa, mutta äänikirja sotki jotenkin koko kirjakokemuksen. Lukijan tyyli jotenkin latisti kaiken ja kohdat, mikä itseluettuina olisivat olleet hauskoja, muuttuivat vaivaannuttaviksi  enkä edes tunnistanut tyylilajia chicklitiksi ennenkuin luin määrityksen kirjaesittelystä! Mutta […]