Kuin salama kirkkaalta taivaalta minulle tuli halu kurkata blogiini. En ollut edes vilkaissut tänne yli vuoteen. Kyllä! Yli vuoteen. Hieman hikoilevin käsin painelin näppistä. Muistinko salasanaa? Hieman epäilevin fiiliksin lukaisin viimeisimmän postauksen yli vuoden takaa. Tunnistinko enää itseäni? Olinko minä kirjoittanut noin? Uskaltauduin lukemaan lisää. Lukaisin jopa esittelytekstin blogin kirjoittajasta. Miten ihmeessä minua saattoi pelottaa näin kovin lukea miltä minusta on tuntunut vuosi sitten? Miksi minua jännitti palata siihen, miltä elämäni näytti silloin?

Ehkä siksi, että tämä vuosi on ollut elämäni mullistavinta aikaa. Olen iloinnut, pelännyt, tuntenut kipua ja rakkautta enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen kokenut asioita, joita en edes tiennyt olevan. Olen tuntenut tuntenut tunteita äärilaidasta toiseen. Olen saanut lahjoista suurimman. Minusta on tullut vanhempi, äiti. 

Viimeisintä postausta kirjoittaessani en vielä tiennyt tätä. Johtuiko pelkoni kohdata blogini ja nämä vuoden takaiset asiat tästä? Kenties? Olinko ajatellut elämälleni sittenkin erilaista suuntaa? Olinko edes uskaltanut toivoa, että tämä hieman erilaisempi matka olisi mahdollista myös minulle? Olinko osannut yhtään varautua siihen mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Näitä ja montaa muuta asiaa minun on tarkoitus jälleen pohtia blogini parissa. Lämpimästi tervetuloa mukaan!