Turkkilaisia makuelämyksiä
Kerron reissukuulumisiani ja huomaan kuinka hymy nousee korviin. Katselen lukuisia ja lukuisia ottamiani kuvia puhelimelta ja voin edelleen tuntea sen lämmön ja rantahiekan kosketuksen jalkapohjassa. Voin yhä kuulla ne äänet; aaltojen kohinan ja minareetin kutsun. Ja ne maut! Pystyn edelleen maistamaan sen hedelmien tuoreuden ja ruoan maukkauden.
Turkkilainen ruokakulttuuri on kerrassaan ihastuttava. Se on konstailematonta, mutta maukasta. Ruoka koostuu tuoreista raaka-aineista ja vie helposti niin kielen kuin sydämenkin mennessään. Mausteita ja yrttejä (minttu, persilja, tilli, laventeli) käytetään paljon. Mausteet antavat makua, mutta eivät polta suuta. Kasvikset ja vihannekset ovat turkkilaisen keittön kivijalka.
Suomessa olevat, usein turkkilaisten pitämät, kebabpizzeriat eroavat suhteellisen paljon alkuperäisestä turkkilaisesta keittiöstä. Kebabilla tarkoitetaan lähes kaikkea grillattua lihaa. Ja kun liha vuollaan pieniksi siivuiksi, saadaan döner kebab. Sis kebab on grillattua lampaanlihaa vartaassa. Adana ja Urfa ovat puolestaan mausteisia, pitkulaisia jauhelintapaisia kebabeja. Pihvit eivät juurikaan kuulu turkkilaiseen keittiöön.
Keitot (corba) ovat tärkeässä roolissa ja niitä syödäänkin mihin aikaa vuorokaudesta tahansa. Useimmiten keitot ovat kasvispohjaisia ja tunnetuin näistä lienee linssikeitto, joka tarjoillan tuoreen sitruunan kera. Keittojen kanssa syödään tuoretta leipää.
Pizzan tapaiset pidet ja lachmacunit ovat maukasta pikkusyötävää. Niissä on ohuen ohuen pohjan päällä yleensä jauhelihaa, sipulia, juustoa ja tomaattia.
Mitä paikallisemman näköinen paikka, sen innokkaammin lähden maistelemaan tarjolla olevia herkkuja. Lokanta eli perinteinen turkkilainen ravintola tarjoilee nimenomaan hyvin tyypillisiä, paikallisia ruokia. Nämä saattavat joskus olla hieman karuja ja koruttomua, mutta älä anna ulkokuoren pettää. Ruokaa näissä paikallisten suosimissa paikoissa osataan laittaa! Alkoholia ei useimmiten ole tarjolla.
Omaksi kantislokantaksi muodostui Badem. Tämä sijaitsee Kleopatran puolella Melissa-hotellin kanssa samalla kadulla, aivan tien päässä, rannasta (nro 22) poispäin. Lista on turkiksi, mutta vaikken koskaan nähnyt ravintolassa muita turisteja, pärjää siellä englannilla.
Maukas keitto, tuore leipä, vihersalaatti, pide, vesi ja turkkilainen tee maksaa täällä 15 liiraa eli noin 5 euroa. Jos pidetä ei jaksa syödä kaikkea, loput saa mukaan!
Maisteltavaa ja ruokaelämyksiin liittyvää koettavaa minulla riittää Turkissa vielä vaikka kuinka paljon. Tuskin maltan odottaa, että pääsen taas paikanpäälle.
Hyvää ruokahalua! Afiyet olsun!
Tilaa Glorian Ruoka&Viini tästä! Lehti täynnä herkullisia reseptejä, huippukokkien luomuksia ja inspiroivia makumatkoja.