Aurinkoa tunnelin päässä!
Kerroin tovi sitten taistosta, jonka aloitin hyvinvointini vuoksi. Vaikka olen onnellisempi kun aikoihin, olin kovin väsynyt. Koin kesällä että toipuminen työuupumuksesta oli sujunut suht hyvin, mutta syksyn tullen lamaannuin jälleen. Olisin voinut vain nukkua ja nukkua. Vatsavaivatkin pahenivat jälleen. Kuljin aivan kuin sumussa. Pakotin itseni vaakaan pitkän tauon jälkeen ja kauhukseni totesin sen näyttävän lähes 10 kiloa enemmän kuin vuosi sitten.
Olin panostanut hyvinvointiini ja olooni. Olin tehnyt asioita joista nautin, mm. matkustanut ja liikkunut. Keskimäärin olin syönyt myös perusterveellisesti. Tunsin toki kehossani, että painoa on tullut, mutta määrä tuli yllätyksenä. Turvotusta oli joka puolella kehoani. Aineenvaihduntani oli harvinaisen jumissa. Jokin oli varmuudella pielessä.
Olin päässyt siihen tilanteeseen, että olin saanut ison liudan erilaisia labra-arvoja ja lääkäri toivotti minulle onnea terveyteni ansiosta = arvoni olivat pääasiallisesti viitteissä. Niinpä uppouduin etsimään lisää tietoa ja hyvää lääkäriä. Sain kaivettua useampia kehuja saaneita endokrinologeja, mutta kukaan heistä ei tällä erää ota uusia asiakkaita! Monella funktionaalisen lääketieteen edustajalla on sama tilanne. Netin keskustelupalstat ovat täynnä epätoivoa. Tarvetta aidosti kuunteleville ja ihmisen kokonaisvaltaisesti kohtaaville asiantuntijoille on, mutta heitä ei tunnu löytyvän. Mistä tämä mahtaa kertoa?
Kuin sattuman kaupalla kuulin ystävältäni hyvästä lääkäristä ja sain varattua hänelle peruutusajan lähes heti. Puhkuin jälleen intoa. Endokrinologi kyseli ja kyseli, oireistani ja suvussa olevista sairauksista. Mikä tärkeintä, hän myös kuunteli. Hän selitti perinpohjin ihmiskehon toimintaa. Hän selvensi miten kilpirauhanen toimii ja myös sen, mitä laboratoriokokeiden viitearvot tarkoittavat. Lopuksi hän sanoi, ettei hän voi luvata, mutta hän vahvasti uskoo tietävänsä, mikä minua auttaa ja miten vointiani voitaisiin parantaa. Puhkesin itkuun. Sain lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Sama lääkitys voisi kuulemma pienentää myös struumaani. Miten tämä oli mahdollista?! Juurihan yleislääkäri sanoi, ettei minussa ole mitään vikaa kun arvot ovat viitteissä?! Entä miksi struumani haluttiin aiemmin leikata, jos on toinenkin, hellempi vaihtoehto olemassa?!
Tämä on mahdollista siksi, että kilpirauhasen toimintaa ei ymmärretä kokonaisvaltaiaesti. Vajaatoiminnan puhutaan olevan muotisairaus. Katin kontit sanon minä. En todellakaan halua olla muodikas, ainakaan tältä osin. Haluan saada itseni kuntoon! Endokrinologini selvensi, että etenkään kilpirauhasen kohdalla ei voida tuijottaa vain viitearvoja vaan jokainen meistä on yksilö ja hormonitoimintamme on erilainen. Toinen voi hyvin samoilla arvoilla ja toinen ei. Diagnoosi tulee tehdä aina kokonaisuus huomioiden, sekä laboratoriokokeiden, kliinisen tutkimuksen, oireiden että sukurasitteiden pohjalta. Tiedä miten huonoon kuntoon minun olisi ensin pitänyt mennä että olisin saanut apua minua ensin hoitaneelta lääkäriltä?! Olin onnekas kun jaksoin etsiä ja löysin hyvän lääkärin. Jäin tosin kuumeisesti miettimään, että mistä lähin asiantuntevan lääkärin löytämisestä on tullut arpapeliä?!
Muutama viikko lääkityksellä ja uudella ruokavaliolla on nyt takana. Vointi on silmin nähden parempi! Aurinkoa todellakin on tunnelin päässä monestakin syystä; eikä vähiten siksi että voimien palautumisen myötä uskalsin ostaa lentolipun kohteeseen! :*