Ei anneta niille piruille pelon pikkusormeakaan!

Palasin juuri Turkista kotiin. Viimeinen ilta reissussa olisi voinut mennä mukavimmissakin merkeissä, mutta nyt kävi näin. Oli järkytys lukea Istanbulin pommi-iskusta. Lamaannuin, enkä tiennyt mitä ajatella. Pääni oli täynnä kysymyksiä. Miksi taas? Miksi ylipäänsä niin usein? Mitä näillä oikesti haetaan?

Lamaannuksen jälkeen olin vihainen. Miten kukaan voi tehdä tällaista? Mihin tämä maailma on menossa? Usean kerran kyseisellä kentällä olleena ja aikaa viettäneen tuntui, että reviiriäni oli loukattu.

Olen surullinen uhrien ja heidän omaisten puolesta, mutta myös Turkin turismin puolesta. Maalla on niin paljon annettavaa, nähtävää ja koettavaa riittää, mutta joku haluaa pilata senkin. On ollut jo riittävän surullista katsella tyhjiä ravintoloita ja kuunnella kuinka paikallisilla ei ole töitä eikä myöskään rahaa. 

Turkki ja Alanya ovat ihania! En ole koskaan pelännyt siellä, enkä ajatellut pelon antaa nytkään astua elämääni. Aion jatkossakin viettää aikaani siellä, mielenrauhani maisemissa. <3