Kahden viikon saldo
Löytöretkeä on nyt takana kaksi viikkoa. Pitää hieman muistuttaa itseäni mitä lähdin etsimään ja vastaavasti pohtia mitä olen löytänyt.
Kuten aiemmin oli puhetta, luonnollisesti yksi syy oli paeta kylmää ja räntää. Toiseksi, halusin nähdä miten pärjään yksin. Tulenko itseni kanssa toimeen ja miten kotidun uuteen ympäristöön. Kolmas, ei ehkä se kaikkein helpoin tavoite, oli löytää vastauksia siihen mitä elämältä haluan ja millaiset asiat tekevät minut onnelliseksi. Ja vielä, talven ja pimeän liikkumattomuuden tilalle, halusin vielä löytää liikkumisen ilon takaisin.
Miten olen edennyt tavoitteideni kanssa?
Aamukävelyt rannalla ovat minulle hyvin tärkeitä. Useimmiten heti herättyäni laitan lenkkarit jalkaan ja painun pihalle. Lasillinen vettä naamaan ja muu aamiainen saa odottaa. Katsellessani heräävää kaupunkia ja upeita maisemia, herään uuteen päivään. Nautin jokaisesta askeleesta minkä kenkäni osuu hiekkaan tai rantabulevardiin. Olen oppinut elämään siinä hetkessä ja nautin koko sydämestäni.
Minulle niin tärkeä elementti, aurinko, on myös löytynyt täältä. Se on lämmittänyt lähes päivittäin sekä ihoani että mieltäni muutamaa päivää lukuunottamatta. En olisi voinut toivoa parempaa säätä!
Yllättävän hyvin olen myös tullut itseni kanssa toimeen. Kuten aiemmin kirjoitin, en ole tuntenut oloani yksinäiseksi vaikka olen retkelläni yksin. Yritän luottaa itseeni ja elämään. Minä pärjään. Minä osaan ja onnistun. Jos mietin liikaa tulevaa, huomaan ettei tämä itseluottamus kanna vielä sinne asti. Töitä on tehtävä lisää.
Mitä sitten haluan elämältäni? Uusi ympäristö ja uudet tuttavuudet ovat avanneet paljon silmiäni. En osa vielä tarkemmin määritellä miten. Muutama asia on kuitenkin kirkastunut.
Mielenrauhaa haluan ainakin. Se on täällä ollessa löytynyt suhteellisen hyvin. Yritän olla murehtimatta liikaa ja antaa alitajunnan tehdä töitä. Haluan voida olla oma itseni. Tehdä asioita mitä minä haluan, enkä aina vain ajatella muita ja sitä, mitä he ajattelevat. Huomaan edelleen kilttinä ja kuuliaisena ihmisenä, hahmottvani maailmaa hyvin paljon muiden perspektiivistä.
Osittain olen hyvinkin tyytyväinen löytöretkeni etenemiseen. Toisaalta taas hahmotan, että työtä on vielä paljon. Kaksi viikkoa ei ole pitkä aika, joten pitää olla itselleni armollinen ja jatkaa retkeä avoimin mielin ottamatta liikaa paineita.
Mielenrauhaa ja armollisuutta toivotan tänään teillekin kaikille! <3
