Kaipuu kakkoskotiin

Pakko todeta, että sydän heitti aikamoista volttia Turkin tapahtumista. Eikä se ole palautunut täysin raiteilleen edelleenkään. Paikasta on muodostunut minulle hyvin tärkeä; siellä mieleni lepää kaikesta kotosuomen painolasteista.

Mikä tätä maailmaa vaivaa? Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi kaiken aikaa tapahtuu kovin ikäviä asioita? Seurasin kauhulla lähes koko yön uutisia vallankaappausyritykseen liittyen. Seuraava päivä meni hieman sumussa. Lentoja peruttiin, ulkoministeriö tiukensi matkustussuositustaan Turkkiin; vältä matkustamista!

Ajatus siitä, että en voisi matkustaa sinne, sai mieleni todella harmaaksi. Juuri kun olen löytänyt paikan, joka tuntuu toiselta kodilta, jossa viihdyn ja saan mielenrauhan, viedäänkin silmänräpäyksessä pois. Onko ajatteluni itsekästä? 

Olen toki kovin pahoillani koko kansan ja yhteenotossa menehtyneiden ja heidän omaistensa puolesta. Minua mietityttää kansan ja koko valtion tulevaisuus. Miten itsekäs olen kun eniten minua kuitenkin pelottaa, miten oma suhteeni ko valtion kanssa etenee.

Ostin lennot juuri ennen tätä kurjaa tapahtumaa. Tarkoitus on lähteä ensi viikolla. Ulkoministeriö palautti matkustussuosituksen entiselleen. Lennotkin lentävät normaalisti. Aivan yhtä riemulla en kuitenkaan ole tällä kertaa lähdössä. Luottamuksen ja turvallisuuden tunteen palauttaminen sekä usko yhteiseen tulevaisuuteen vaativat nyt lisää työtä. Tämän mahdollisuuden haluan kuitenkin antaa!