Kun haaveeni toteutui
Olin jo useamman vuoden haaveillut pääseväni Fethiyeen. Olin lukenut ja kuullut tästä ainostaan hyvää; upeita maisemia ja kivaa tunnelmaa! Tämä haave toteutui viime kuun road tripillä! Ja mikä sen mukavampaa, kun muistella sitä aurinkoa ja lämpöä näin pimeän ja pakkasen keskellä!
Olimme siis päässeet Pamukkaleen asti ensimmäisen päivän aikana. Toisen päivän aamuna suuntasimme katsomaan tätä ”puuvillaista” luonnon ihmettä. Ja olihan se ainutlaatuinen! Valkoiset kalkkimuodostelmat häikäisivät silmiä kauniissa auringonpaisteessa. Kuulin vasta jälkikäteen Kleopatran altaasta, jossa olisi ollut mukava pulahtaa nuorenemisen ja tervehtymisen toivossa. Ensi kerralla sitten!
Nautimme turkkilaisen aamiaisen aivan Pamukkalen juurella jälleen kerran lattialla istuen. Oliiveja, juustoa, leipä, hunajaa, kurkkua, tomaattia, kananmunaa – ei varsinaisesti mitään ihmeellistä, mutta se tuoreus ja se pysähtyminen; aamiainen nautiskellaan pitkän kaavan mukaan. Ja toki kyytipojaksi teetä, mitäpä muutakaan!
Palasimme tutustumaan reilun puolen miljoonan asukkaan suurkaupunkiin, Denizliin, tähän Turkin Tampereeseen, tekstiiliteollisuuden keskittymään. Koska hellettä riitti lähes 30 astetta, ajoimme kaupungin reunalla sijaitsevaan puistoon, Camlik Parkiin, johon paikalliset suuntaavat usein perheen kesken viettämään vapaa-aikaa mm. piknikin muodossa. Siellä olikin mukavan raikas ilma, ainakin kaksi hääseuruetta, pieni eläintarha ja kiva kaupungin ylläpitämä hyvin edullinen kahvila-ravintola! Afiyet olsun! Hyvä lounas ja saatoimme taas jatkaa matkaa. Kaupungissa oli ihastuttava tunnelma ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin!
Vatsan pohjalla oli perhosia, sillä nyt suuntasimme sinne the paikkaan eli Fethiyeen! Oli suht myöhä kun saavuimme perille ja kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Kun vihdoin löysimme hotelliin, josta olin automatkalla varannut hyvän hintaiset huoneen, kerrottiin hotellissa että se ei enää ollut vapaana. Eipä siinä sitten auttanut kun aloittaa majoituksen etsintä alusta! Kaupunki ja hotellit olivat suhteellisen täynnä. Minulla oli toiveena olla sataman tuntumassa, jotta voin heti aamusta lähteä ihailemaan maisemia eikä huone saanut maksaa maltaita. Kriteerit eivät helpottaneet etsintää, saati sitten usean tunnin istuminen autossa! Siltikään en vaihtaisi hetkeäkään pois. :)
Ajellessamme satama-alueella edestakaisin, löysimme ihastuttavan hotellin! Blääh, se oli hurjan hintainen. Tämän läheisyydestä löytyi toinen ihan passelin oloinen ja näköinen boutique-hotelli! Sinne siis! Viimeinen huone, 50 euroa kahdelta aamiaisen kera. Edellisyön majatalon jälkeen oli suorastaan luksusta kömpiä pehmeeseen sänkyyn, väsyneenä, mutta onnellisena. Tuskin maltoin odottaa, että olisi jo aamu ja pääsisin tutustumaan kaupunkiin tarkemmin!