Lähtemisen tunnelmia
Loikoilen varjon alla. Aurinko lämmittää varpaitani ihanasti. Palmun lehvät keinuvat tuulessa ja aallot kohisevat. Nautin. Rukouskutsun pauhu kuuluu lähiminareetista. Laulu on muuntunut korvissani näiden viikkojen aikana yhä kauniimmaksi.
Aika on mennyt kuin siivillä. Olen ollut yksin ja tavannut ihmisiä. Olen retoutunut auringossa ja tehnyt ja nähnyt asioita. Olen voinut paremmin kuin pitkään aikaan. Mieleni on rentoutunut. Olen voinut hengittää vapaasti.
Palaan huomen illalla Suomeen. Pääsen tapaamaan läheisiäni. Lähden levollisin mielin; tiedän, että löytöretkeni jatkuu. Olen oivaltanut, että elämä on täynnä mahdollisuuksia. Niihin on vain tartuttava. Tiedän myös, että voidakseen palata, on välillä lähdettävä.
Tiesithän, että olen myös Facebookissa. Pääset seuraamaan siellä lisää tunnelmiani ja kuviani samaisella nimellä; Aurinkoa etsimässä. Nähdäänhän myös siellä! :)