Mikä turkkilaisessa miehessä vetoaa?

Sohaisen nyt muurahaispesää, mutta ajattelin ottaa esille avoimesti aiheita sitä mukaan kun siltä tuntuu. Ja tänään tuntuu tältä.

Törmäsin joku aika sitten artikkeliin, jossa käsiteltiin suomalaisten solmimia avioliittoja ulkomaalaisten kanssa. Suomalaisten naisten osalta suurimmat luvut olivat turkkilaisten miesten kanssa kun taas suomalaiset miehet pariutuvat useimmiten thaimaalaisten naisten kanssa. Mikä tähän mahtaa olla syynä? Miksi erilaisuus viehättää? 

IMG_20160308_194013.jpg

Sen verran on tullut nähtyä, kuultua ja reissattua 37 ikävuoden aikana, että uskallan arvuutella. Yleistäminen on tylsää, mutta keskimäärin nämä tummat etelän kasvatit ovat hyvinkin eripuusta veistettyjä pohjolan veljiin verrattuna. Ja huom, en nyt siis suinkaan puhu pelkästään näistä ”pahamaineisista” Alanyan pojista. 🙂

Täällä ei pelätä lähestyä. Jutella voi kenelle vain ja missä vain. Suomessa moinen sijoittuu useimmiten yökerhoon ja vaatii useamman tuopin alle. 

Yritteliäisyydestä ei voi moittia. Useimmiten yhden kerran kuultu ei treffikutsuun lisää motivaatiota.  Yritys on seuraavalla kerralla entistä mahtipontisempi. Suomijamppa taas useimmiten jättää jo ensimmäisenkin kutsun tekemättä.

Kauniita sanoja ja kehuja ei myöskään säästellä. Ovatko nämäkin Suomessa verotuksen piirissä vai miksi niitä ei juurikaan kuule?

IMG_20160306_141347.jpg

Kukkia ja muita huomionosoituksia täällä jaetaan niin arjessa kuin juhlassa. Ehkä Suomessakin niitä saisi useammin jos kukat kukkisivat ympäri vuoden?

Hellyys ja läheisyys ovat täällä uusiutuva luonnonvara. Niitä ei säännöstellä. Halaus ja kädestäpitäminen arjen kiireiden keskellä unohtuu harvoin. Onko tällainen kiellettyä Suomessa vai eikö se vain kuulu tapoihin?

Täällä miehet rakastavat lapsia ja heille on kunnia-asia jatkaa sukua. Perhe on tärkeä. Hyvin usealla on aito halu löytää kumppani ja rakentaa oma perhe. Suomalaisessa kulttuurissa puolestaan sinkkutalouksien määrä kasvaa hurjaa vauhtia. Myös lapsettomien parien määrä on kasvussa.

Voisiko kyse olla siis siitä, että suomalainen nainen keskimäärin haluaa tuntea itsensä naiseksi ja tulla huomioiduksi? Onko tämä helpompi kokea mm turkkilaisen miehen kanssa? Onko tasa-arvo mennyt siltä osin siis Suomessa liian pitkälle, että miehet eivät halua/voi/osaa nähdä vaivaa naisten eteen? 

Millaisia ajatuksia sinulla herää tästä mielipiteitä jakavasta kokonaisuudesta? Entä millaisia kokemuksia sinulla on niin turkkilaisista kuin suomalaisista miehistä?

IMG-20160306-WA0001.jpg

 

 

suhteet oma-elama rakkaus mieli