Miksi lähteä jos voi myös jäädä?

Kuka meistä ei olisi koskaan haaveillut, että voisi nauttia elämästä enemmän? Viettää aikaansa enemmän auringossa? Ja erityisesti paeta täältä silloin kun ulkona on kylmä ja pimeä, sataa ja on harmaata? Minä ainakin olen. Jo vuosia. 

Mikä tämän on estänyt? Ainakin omalla kohdallani tätä on jarruttanut ajatus tai uskomus siitä miten kuuluu elää yhteiskuntakelpoista, hyvää elämää. Ensinhän kuuluu käydä koulua ja sitten opiskella ammatti. Sen jälkeen käydään sitten töissä vuodesta toiseen ja kerätään materiaa. Töitä tehdään niin että itsestä annetaan kaikki. Aina vaan enemmän ja kovemmin, koska kuuluu olla tunnollinen työntekijä ja koska sitten saa kiitoksen.

Loppuvuodesta ex-työnantajani tarjosi mahdollisuutta päättää työsuhde pakettikorvausta vastaan. Olin jo jonkun aikaa ollut uupunut ja miettinyt mitä elämältäni halusin. Nyt tai koskaan hetken pysähdykseen ja pohdintaan oli tarjolla mahdollisuus. Tähän oli tartuttava.

Reilut 15 vuotta vierähti opiskellen, paiskien töitä ja hankkien cv:hen yhä hienompia nimikkeitä. Kaikki tämä yhdessä silmän räpäyksessä. Tätäkö halusin seuraavatkin vuodet? Unohdinko itseni? Kadotinko sen, mikä tekee minut onnelliseksi?

Nyt oli korkea aika pysähtyä ja valita se polku, jota kulkien voisi elää onnellista ja tasapainoista elämää. Miksi ihmeessä siis jäädä, kun vaihtoehtona on lähteä!?

Turkey – here I come!

Ps. Kohta jo 11-vuotiasta, niin rakasta ystävää, tulee kyllä ikävä. <3