Oma koti kullan kallis?
Sanotaan, että koti on siellä missä sydänkin. Kohta vuoden verran enemmän ja vähemmän irtolaiselämää viettäneenä oman asuntoni myynnin jälkeen, voin allekirjoittaa tämän täysin. Olen kotiutunut aina muutamassa yössä uuten hotelliin reissatessani majoituksesta toiseen. Suomessa ollessani liikun kahden paikan väliä suhteellisen sujuvasti. Nautin siitä, että voin vaihtaa maisemaa.
Pienestä pitäen olen haaveillut siitä, että voisin suunnitella oman kotini jokaista yksityiskohtaa myöden. Piirtelin hulppeita pohjapiirrustuksia ja suunnittelin niihin sisustukset ainakin yläasteikäisenä, ehkä jo aiemminkin. Vuosien varella olenkin ostanut useamman lähes pommikuntoisen asunnon ja asumisen (ja hektisen päivätyön) ohella remontoinut ne täysin. Ideointi, suunnittelu ja valmiin lopputuloksen näkeminen ovat palkinneet kaiken sen kovan työn.
Jokin näistä on kuitenkin jäänyt uupumaan. Vaikka olen kaatanut ja siirtänyt seiniä, on pohja ja raamit olleet aina annettuja. Puhtaalta pöydältä kodin luominen on vielä tekemättä.
Olen löytänyt suomalaisen sielunmaisemani, paikan, jossa näkymää katsellessani minä vuodenaikana tahansa, ihastun siihen yhä uudelleen. Vaikka nautin olla maailmalla, on tämä paikka sellainen, johon palaan mielelläni. Ja koska viime aikoina olen ymmärtänyt yhä paremmin jo kuluneet fraasit ”kerran täällä vain eletään” ja ”elämä on nyt”, olen lähtenyt edistämään haaveeni toteuttamista, rohkeasti. Tervetuloa arkkitehti tutustumaan tiluksiimme ennen reissuunlähtöäni!
Ohessa on Pinteristin fiiliskuvia, joita lähetin arkkitehdille etukäteen makumme ja haaveidemme selvitämiseksi.
Millaisesta kodista tai tukikohdasta sinä haaveilet?
