Hiki valuu heti aamusta muutamien askelten jälkeen kävellessäsi edes korttelin ympäri. Se valuu myös illalla viimeksi kun istut terassilla nauttien virvoittavaa juomaa. Se valuu vieläkin enemmän pitkin päivää, jopa varjon alla. Asteita en tiedä tarkkaan, mutta kuuma on!

Kotimaassa some-postaukset viittaavat jo tulevaan syksyyn ja talveen. Koulut alkavat, lomat loppuvat tai ovat loppusuoralla. Lomakiloista halutaan päästä eroon. Aloitetaan uusi elämä liikkumisen ja ruokailun osalta. Talven varalle kerätään marjoja pakkaseen. Syksyn ja talven tulevat trendit tulevat kauppoihin. Illat pimenevät. Pitkän pimeän jakson selättämiseksi suunnitellaan ja varataan aurinkolomia. 

Täällä Alanyassa kesä ja helteet senkuin jatkuvat. Paikalliset ennustavat helteen jatkuvan vielä kuukauden päivät. Tämän jälkeenkin lämmintä riittää etenkin päiväsaikaan vielä pitkälle syksyyn. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta kaksi viikkoa hien, polttavan auringon ja ilmastointilaitteiden kanssa taistelun jälkeen lähden kohta jo mielelläni Suomeen. Nostan hattua paikallisille, jotka jaksavat uurastaa töissään ja arjessaan tässä säässä useita viikkoja, jopa kuukausia.

Olen aiemmin ollut jopa surullinen syksyn tulosta. Olen kokenut, että aurinko ja lämpö antavat minulle paljon energiaa ja että talven pimeys ja kylmyys eivät vain ole minua varten. Osittain näin varmasti onkin. Kesällä on tosin ollut myös tämä kuukauden mittainen vapaus eli loma.

Olen kuunnellut lähipiiristäni lomanloppumisen stressiä ja työn alkamisen paniikkia. ”Onneksi on vielä lomaa jäljellä!” ”Nyt varataan äkkiä matka, että on jotain mitä odottaa!” Kuulostaako tutulle? Minulle ainakin tämä oli enemmän kuin tuttua. Muutama vuosi sitten itseni psyykkays vielä auttoi vaikka hammasta purren palasin lomalta. Loppujen lopuksi joka päiväinen psyykkaus kehäI:stä ajaessa ei enää toiminut.

Nyt syksyn pimeys ei enää pelota. Odotan jopa, että pääsen sytyttämään kynttilöitä ja vetämään villasukat jalkaan. Keräämään suppilovahveroita metsään ja ihailemaan tippuvien vaahteranlehtien väriloistoa.

Miksi tässä hetkessä asennoidun syksyyn ja talveen toisin? Olenko saanut yliannostuksen lämpöä? Vai oliko aiempien vuosien syksyn ahdistus peräisin jokavuotisesta oravanpyörän julmettuun vauhtiin hyppäämisestä?

Miltä sinusta tuntuu syksyn lähestyminen? Millaisia ajatuksia lyhenevät päivät ja viilenevät ilmat tuovat? :*