Pyyhe kainalossa painelen ennen yhdeksää hotellini uima-altaalle. Kaikki tuolit, lukuunottamatta yhtä, ovat varattuja.  Tuolit ovat varattuja pyyhemytyin, mutta aamuauringosta nauttivia ihmisiä ei näy missään. Yhdellä tuolilla on iso kasa pyyhemyttyjä. Siitä voi osa etsiä omaansa kun kömpii jossain vaiheessa päivää altaalle. Altaalle on julistettu pyyhesota.

Minä sainkun sainkin yhden tuolin. Ilman aurinkovarjoa. Kahden perheen välistä. Olen kuin silli purkissa. Ah miten ihanaa!

Olen tänä vuonna ollut reilussa kymmenessä hotellissa pelkästään Alanyassa ja viime vuosina Turkissa yhtä monessa vielä päälle. Koskaan aiemmin en ole sattunut tällaisen härdellin keskelle. 

Väkeä alkaa valua ihmismäärään nähden aivan liian pienelle uima-allasalueelle. Yritän käydä virkistäytymässä uima-altaassa, mutta tämäkään kokemus ei ole kovin rentouttava. Joka puolelta pientä allasta hypitään mitä ihmeellisimpiä temppuhyppyjä ja pelataan vesipalloa, taitokelluntaa ja mitä näitä kaikkia lajeja nyt vaan onkaan olemassa. Ah, miten nautinnollista!

Joka mediassa toitotetaan kuinka Turkin hotellit ovat tyhjillään?! Täällä ei kyllä todella ole niin käynyt. Tämän kolmen tähden all inclusive-paratiisin ovat onnistuneet kansoittamaan mm bosnialaiset.

Lähdenpä hyödyntämään all inclusive -palveluitani ja nauttimaan lasillisen viiniä. Muovituoleihin on laitettu muoviset istuimet. Puolen minuutin jälkeen valun hikeä. Persaukseni on myös liimaantunut penkkiin kiinni. Viini! Niin, viinikään ei nyt pelasta. Sitä ei saa alas jollei pyydä sekaan kuplavettä.

Lounas ja illallinen? Hmm. Yritän sulkea silmäni ympärillä olevalta kaaokselta ja ruoan hamstraamiselta. Niin, ja olisihan se ihan kiva, että pöydät siivottaisiin sitä mukaa kun porukka lähtee. Toisten murusten ja majoneesijämien keskellä syöminen vaatiikin lisää silmien ummistamista.

Entäs palvelu noin muuten? 24 h ilman valoa vessassa. Kaksi pyyntöä aiheesta respan neidille. Vihdoin kylpyhuoneen palanut lamppu vaihdettiin. 

Miksi en kirjoittanut tätä jo eilen?! Koska Wi-Fi ei tietenkään toiminut kun vain silloin tällöin. Eikä se kyllä tänäänkään tunnu toimivan kuin hotellin aulassa. 

Jotain hyvääkin sentään tämän hotellin tarjontaan mahtuu. Muutaman tunnin ajan mukava nainen valmistaa gözlemeä. Nam, se on hyvää!

Summa summarum. Matkailu avartaa! Se myös opettaa itsestäni paljon. Nyt taas tiedän millaisia asioita arvostan majapaikkassani. Tuskin maltan odottaa, että pääsen seuraavaan hotelliin. Sitä on kehuttu paljon! Sunprime C-Lounge -maanantaina nähdään! :*

Sunprime C-Loungeen odotan jo pääseväni kuumeisesti.