Istun parvekkeella ja kuuntelen meren kohinaa. Ilta on pimeä, mutta niin lämmin. Läheisen ravintolan illan esiintyjän musisointi sekoittuu mukavasti meren pauhuun. Se tuttu mielenrauha on jälleen löytynyt.

Terveisiä siis kohteesta! Tai miksei jopa terveisiä toisesta kodista?! Siltä se ainakin tuntui kun laskeuduin eilen Gazipasaan.  <3 Sinänsähän tuo ajatus on jännittävä, sillä eihän minulla ole täällä kotia. Olen tänä vuonna asuttanut täällä kymmenkuntaa eri hotellia. Osasta hotelleja on muodostunut minulle kuitenkin tärkeä tukikohta, sen hetkinen oma ”koti”. Hotellien taso on vaihdellut hyvinkin paljon, mutta jollain tapaa ne kahden-kolmen tähden sympaattiset hotellit ovat jopa tuntuneet kotoisammilta kuin parempitasoiset.

Vähän salaa toivoin, että matkajokeri olisi osunut itäisen rannan puolelle. Kleopatran rantahotellit ovat nimittäin jo lähitienoineen kohta kaikki testattu. Täysin uusi alue olisi tuonut mukanaan kenties uusia ulottuvuuksia ja kokemuksia. 

Tjareborgin määrittelemätön matka toi minut kuitenkin tähän hyvinkin tuttuun riviin. Toiveestani huolimatta olen kovin tyytyväinen. Huone on kiva ja allas-alue on suuri. Ja kyllähän merinäköala vaan aina toimii. Ja mikä parasta, kaikki lempiravintolat ovat nyt ihan kädenulottuvilla.

Matkajokeriin ei kuulu ateriat, ei edes aamiainen. Niinpä olen jo päässyt herkuttelemaan lempipaikoissani lempiruoillani. Lahmacunia, Adana kebabia, ihanan maukkaita hedelmiä ja vihanneksia… Uusi tuttavuuteni, turkkilainen sitruunajäätelö; hyvänen aika kun se oli hyvää!

Vatsa täynnä onkin hyvä mennä nukkumaan. 🙂 Kauniita unia ja ihanaa Juhannuksen aikaa! Jännityksellä odotan millainen on Alanyan keskikesän juhla!

Ps. En päässyt Hki-Vantaalle Uberilla. Siihen kukonlaulun aikaan ei ollut autoja tarjolla. Maybe next time then.

Ps2. Koska wifi-ongelmat, latailen kuvat suoraan blogin fb-sivuille. Kannattaa siis seurata!