Finland calling
Loikoilen sängyssä ja kuuntelen meren kohinaa ja uuteen päivään heräävää kaupunkia. Kipaisen parvekkeelle. Aurinko lämmittää heti aamusta kuumasti. Naapuriravintolan papukaijakin on herännyt ja vislailee tuttuun tyyliinsä.
Muutaman päivän päästä suuntaan jälleen Suomeen. Ajatukset palaamisesta ovat monenlaisia. Olen nähnyt kuvia siitä, miten kevät ja kesä ovat saapuneet ja kuinka luonto on puhjennut kukkaan. Rakastan Suomen kesää ja luontoa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kakkoskotiin istuttamaan kesäkukkia! Ja nauttimaan auringonlaskuista upeine väreineen heijastuen järven pintaan! Ja ne yöttömät yöt! Toki myös odotan että saan rutistaa Hapsiaista ja tavata kaikki läheiset.
Suomessa odottaa myös iso kasa velvollisuuksia ja suorittamista. Yritän olla hyppäämättä siihen hurjaan ja raadolliseen vauhtiin ja suorittamisen sijaan nauttia enemmän hetkistä.
Tämän kertainen reissu on jälleen opettanut ylä- ja alamäkineen paljon niin itsestäni kuin elämästä ylipäänsä. Tupakointiin tuskin totun koskaan, mutta muuten olen taas kotiutunut tänne rinnakkaistodellisuuteen entistäkin enemmän. Joku aika sitten, en olisi pitänyt ajatuksesta syödä samalta lautaselta. Tai ainakaan syömisestä sormin. Nyt huomaan noiden olevan hyvinkin luonnollisia tapoja. Vaihdettuani tähän vaatimattomampaan hotelliin, heräsin joka yö neljän pintaan viereisen moskeijan minareettien kutsuhuutoon. Edellisenä muutamana yönä en ole enää kuullut koko kutsua vaikka parvekkeen ovi on ollut raollaan. Yllättävän nopeasti sitä tottuu monenlaiseen menoon, kuten esim. tärkättyyn vohvelikangaspeittoon! 🙂
Löydettyäni jälleen sen levollisuuden ja työstettyäni listaa siitä, mitä haluan, on sekä alitajunnassa että myös konkretiassa alkanut tapahtumaan. Luotan tulevaan taas hieman enemmän; niitä ovia, jotka odottavat avaamista, on niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa!
Ps. Tänään ymmärsin, miten paljon nykyään pidänkään maanantaista; onhan se sentään uuden viikon ja uusien mahdollisuuksien mahdollistaja! <3
Ps2. Onneksi tänne pääsee aina takaisin; oleskelukiintiössäkin on vielä tilaa!
Ihanaa päivää kaikille; muistetaanhan nauttia jokaisesta hetkestä!
