Takana on nyt kuusi viikkoa, lyhyt tauko ja jälleen kaksi viikkoa yhteiseloa. Alku oli kovin auvoinen. Kaikki sujui kuin leikiten, elämä oli ihanaa! Juuri mitään vastoinkäymisiä en kohdannut, yhteiselo oli lähes yhtä auringonpaistetta.

Viime aikoina yhteiselo on kuitenkin hieman rakoillut. Eikö tämä kaikki ollutkaan pelkkää mansikoita ja vaahtokarkkeja? Enkö ollutkaan löytänyt täydellistä ja virheetöntä kumppania elämääni? Onko kuherruskuukausi nyt ohi?

Taitaa olla. Moni kakku päältä kaunis? Kyllä vain, myös ylistämässäni Alanyassa on omat vikansa, usko tai älä! Muutaman kerran on tullut jopa koti-ikävä. Niin kai se on, että tiettyjä asioita osaa kaivata tai arvostaa, vasta kun on ollut jonkin aikaa pois?!

”Sitähän minä sanoin!” ja ”Saas nähdä miten viihdyt”. Näiden kommenttien esittäjät nauravat nyt varmasti partaansa. Olkaa hyvät vain. Jos nyt muutaman kerran on tullut tuskastuminen ja koti-ikävä, niin plussan puolella ollaan kuitenkin vielä vahvasti. Hirvittävän paljon on hyvää ja kivaa! Hätä ei siis ole sen suurempi.

Mikä täällä sitten on alkanut harmittamaan? Mikä on tullut muuten niin täydellisen yhteiselon väliin? Ei, minua ei edelleenkään pelota terrorismi tai levottomuudet täällä sen enempää kuin muuallakaan. Tänään jälleen sai lukea ikäviä uutisia kadonneesta lentokoneesta aivan muualla kuin Turkissa.

Mikä täällä sitten mättää? Noh, tämähän on tupakoinnin luvattu maa! Täällä sitä saa tehdä lähes missä vain ja sivistyneetkin tupakoitsijat heittäytyvät täällä aivan villeiksi. Kukkahattutäti ei vain yhtään tykkää. Jos eksyt juhlistamaan, et välttämättä osaa valmistautua siihen millaiseen hajuun heräät aamulla, ellet ole vienyt vaatteitasi kenkiä ja alusvaatteita myöden parvekkeelle ja käynyt suihkussa hiustenpesua myöden?! Yök. Yök. Tai se tunne kun istahdat aurinkotuoliin ihaillaksesi meren tuoksuja ja aivan ihollesi parkkeeraa ketjupolttaja?! Tai se kun nautit ihastuttavaa aamiaista ja naapuri vetäsee sauhut juuri sinun suuntaasi?! Miksei täällä tunneta erillisiä alueita tupakoitsijoille? Tai tupakointikieltoja? 

Entä mitä muuta? Noh, mitenköhän muotoilisin tämän? Sanotaanko vaikka lyhyesti ja ytimettömästi että miehet. Kaupustelijat, ravintoloiden ja rantabaarien henkilökunta ja heidän huomionsa määrä! Ei, en ole ruotsalainen. Miksi sitä pitäisi edes arvuutella? Entä miksi minusta olisi hauskaa, että osaat huudella ”terve, terve” tai kutsua valkoiseksi kanaksi? Huomattavasti vähempikin riittäisi ja saattaisi johtaa parempaan lopputulokseen. Ruokailen nimittäin paikallisten paikoissa, joihin kukaan ei huutele minua sisään. Vähäiset ostoksenikin teen kiinteähintaisissa kaupoissa ilman turhauttavaa lepertelyä ja treffikutsuja. Onneksi Alanya on paljon muutakin kuin nämä turisteille suunnatut kaupat ja ravintolat! Varaa on siis mistä valita ja mitä katuja kulkea. <3

Kukkahattutäti kiittää, että sai avautua. Jatkan yhteiseloa tämän epätäydellisen, mutta kuitenkin niin ihastuttavan kaverin kanssa, yhäkin suurella innolla tutustuen ja oppien hänestä lisää!

Millaiset asiat sinua harmittavat lomallasi? Entä mitä kaipaat kotimaasta? 

Ps. Tänään olen jälleen lempparibeachklubilla paheksumassa jatkuvaa savuttelua (kuvat Havanna Beach Clubilta).

Halvimmat hinnat lempikohteisiisi! Tripsta.fi