Reilu viikko sitten heräsin keskellä yötä kellon soittoon. Pomppasin pystyyn salamana, sillä muistin heti unenkin sekaisena minne olin menossa. Tovin kuluttua lentoni lähtisi jälleen kohti Turkkia. Sinne, jonne viimeksi lähdin etsimään itseäni ja oppimaan itsestäni. Tuolloin kuusi viikkoa auringon alla itseni ja itsetutkiskelujeni kanssa menivät kuin siivillä. 

Reilu viikko toista opintomatkaani on nyt takana. Aika on mennyt vieläkin nopeammin. Olemme metsästäneet paikallista ruokaa lokantoista. Olemme nauttineet Adana Kebabia, künefeä ja kymmeniä teelasillisia. Olemme viettäneet aikaa kampaajalla, puhdistautuneet hamamissa ja laittaneet jalat kesäkuntoon pedikyyrissä. Olemme juhlistaneet kesäkauden alkua ulkoilmayökerho Summer Gardenissa ja käyneet moikkaamassa Onnelan Cetoa.

Olemme saaneet aamukävelyllä ihania kavereita, syöneet mansikoita aamiaiseksi ja nauttineet upeista auringonlaskuista. Olemme matkustaneet bussilla ihailemaan Dim-joen maisemia ja nauttineet auringon lämpimistä säteistä. 

Suomessa hankittu hektisyys ja levottomuus ovat jokseenkin jatkuneet, mutta pikku hiljaa tunnen että voisin jälleen löytää sen rauhan. Suorittaminen on kovin vahvasti minussa ja se vie petollisen helposti mukanaan. Yritän hidastaa vauhtia, hengittää ja nauttia hetkestä, sillä onhan tämä ihan mielettömän ihanaa!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! <3