Pari sanaa kosketuksesta

Mitä kosketus merkitsee sinulle? Oletko miettinyt miten tärkeää se on? Mitä sen avulla saa aikaan? Entä mitä koskettamisen puute tai vähyys puolestaan aiheuttaa?

Luin Hesarista (18.4.2016, ) mielenkiintoisen artikkelin (Tunto liimaa ihmiset yhteen) kosketukseen liittyen. Siinä kerrottiin kuinka kosketus on ihmisen ensimmäinen yhteys maailmaan. Tunto on ensimmäinen aistimme, joka herää jo kohdussa. Ja syntyessämme, se on kehittynein aistimme, Hesari jatkaa.

Niinpä! Tästä johtuen hahmotamne maailmaa hyvin pitkälti ensi vaiheessa kosketuksen ja läheisyyden myötä. Kosketuksen avulla luomme kuvaa jo aivan pikkuisina ihmisenalkuina siitä, millainen, mm. turvallinen vs. turvaton, paikka tämä maailma on.

Hesarin mukaan ilman kosketusta ihminen ei kasva ehjäksi. Tämä valitettava seikka huomattiin mm. huonoihin lastenkoteihin joutuneista romanialaislapsista 90-luvulla. Vauvat saivat esim. tarpeeksi ruokaa, mutta aivot eivät kehittyneet normaalisti, koska heihin ei koskettu sen enempää kuin oli välttämätöntä.

Kuulostaa hurjalta, mutta täysin ymmärrettävältä. Kukapa meistä ei kaipaisi lämmintä ja rakastavaa kosketusta sekä sen mukanaan tuomaa turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta?

Kosketuksen tärkeys ei suinkaan kosketa meitä vain lapsena. Tutkijoiden mukaan lempeä kosketus saa mm. ihmiset kiintymään toisiinsa, jatkaa Hesari. Mitenköhän monta parisuhdetta voisi paremmin tai jopa säästyisi erolta, jos koskettaisimme enemmän? Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä?

Mihin koskettamisen voima sitten perustuu? Hesarin mukaan kosketuksen teho nojaa erityisesti oksitosiinihormooniin, joka erittyy niin kosketuksen kohteen kuin koskettajankin avoissa. Se rauhoittaa elimistön hälytysjärjestelmiä. Stressihormonit vähenevät ja kivunsieto kasvaa. Luottamuksen tunne lisääntyy ja olo paranee. Kosketus taltuttaa jopa pelkoa, jatkaa Hesari.

Kosketus ja koskettaminen kuulostavat olevan elintärkeitä hyvinvoinnin pilareita. Me suomalaiset emme taida keskimäärin olla koskettavien kansojen kärkipäässä? Kautta aikojen olemme olleet hieman juroja ja mieluusti pitäneet huolen omasta yksityisyysalueestamme. Koskettaminen ei ehkä yleisesti tästä johtuen tule äidinmaidossamme, joten miten voisimme aktiivisemmin hyödyntää tätä hyvinkin kustannustehokasta, luontoystävällistä eliksiiriä?Voimmeko oppia koskettamista ja kosketuksi tulemista? Takuulla.

Mitä jos koskettaisimme ystävää ja halaisimme meille tärkeää ihmistä? Ottaisimme vauvan syliin ja rutistaisimme hellästi? Silittäisimme rakasta lemmikkiä? Mitä luulet, olisimmeko onnellisempia? Olisiko maailma parempi paikka elää? <3