Saanko esitellä uudet ystäväni?

Aamulla altaalle kömpiessäni saan usein heti seuraa. Rannalla kävellessäni olen päässyt muutaman kerran vallattoman leikin keskelle. Ja toki, jos ruokaa vain on tarjolla, ystäviä on sitäkin enempi.

Täällä näitä karvaisia ja karvattomia ystäviä riittää! Näitä silitellessä ikävä omaa hapsiaista kohtaan onneksi hieman lievenee. <3

Ensi kertaa olen törmännyt Turkin maalla myös ei niin miellyttäviin kavereihin; jonkinlaisiin hyttysen sukulaisiin. Ikäviä ja kutittavia paukamia oli toistakymmentä. Muutaman päivän kärsittyäni sain apteekista avun näihinkin, ostamani salva toimii hyvin ja kutina loppuu siihen. Joko nämä hyttysen serkut ovat vaihtaneet maisemaa tai olen tullut immuuniksi, mutta tämä parin ensimmäisen viikon harmitus onneksi näyttäisi olevan takanapäin!

Ihania hetkiä myös teille ystävienne kera! Hyvää alkavaa viikkoa. Rapsutelkaahan toisianne. <3