Unohtumaton retki Dim Çayille

Olinhan minä nähnyt kuvia ja kuullut paikasta. Siltikin, kun pääsimme perille, leukani loksahtivat auki ja en voinut kuin pyöritellä päätäni.

Katselin ympärilleni ja haukoin henkeä. En tiennyt mitä ajatella. Aivan kuten aika olisi pysähtynyt vuosikymmenten taa. Kaikki ne värit oranssista ja keltaisesta turkoosiin loistivat kilpaa kauniin luonnon kanssa. Ja ne rakennelmat! Mitä on suunnittelija miettinyt pienessä päässään? 

Olimme hypänneet bussiin nro 10. Matkustaneet reilut 40 minuuttua Alanyasta ja saapuneet joen varteen rakennettuun ravintolaan. Joki solisi kauniisti ja ilma oli kallioiden varjossa mukavan viileää. Paikka oli toukokuisena arkipäivänä lähes tyhjä.

Toivuttuani alun ihmettelystä kävimme istumaan yhteen joen päälle rakennetuista loosseista. Minulla olikin jo nälkä! Listalla oli vaikka ja mitä herkkuja, mutta tuonakin päivänä minun teki mieli Adana kebabia. Valinta oli loistava ja annos oli kerrassaan hyvä.

Lounaan jälkeen tyynyillä oli niin ihana loikoilla vatsan ollessa mukavasti täynnä. Aurinko lämmitti sopivasti ja minulle tuli hetkeksi uni silmään. Maittavat kauneusunet tekivät terää.

Paluu kaupunkiin ei mennyt ehkä ihan niin kuin matkaoppaat suosittelevat. Hyppäsimme paikallisen vanhemman herrasmiehen kyytiin. Pääsimme onnellisesti perille ja ehdimme ihailemaan Kleopatralle vielä kaunista auringonlaskua! Ihana retkipäivä oli takana. Kiitos ystävät! <3