Usko jo, et millään pysty olemaan virheetön!

Epäonnistuin tänään. Minulle sattui virhe. Siis minulle?! Enkö olekaan täydellinen? Miten ihmeessä minulle voi sattua niin, ettei kaikki menekään kuin olin ajatellut? 

Yritin kaikin tavoin korjata sitä, mutta aika loppui kesken. Soimasin itseäni. ”Kaikille sattuu virheitä joskus” minulle sanottiin. ”Muttei minulle!” tokasin takaisin.

Mitään peruuttamatonta virhettä ei tapahtunut. Kaikki on hengissä eikä kukaan edes satuttanut itseään. Kaikki on sinänsä kunnossa. Minä vain en ollut täydellinen. Minä en onnistunut.

Myönsin virheen ja pahoittelin. Häpesin että näin kävi. Koin, että muidenkaan mielestä minulle ei voi sattua virheitä. Minun pitäisi olla täydellinen.

Ehkä on hyvä, että tämä tapahtui. Ehkä näin oli tarkoitettu. Ehkä tämä on jälleen yksi opinpaikka matkallani kohti itseni epätäydellisyyden hyväksymistä. Ehkä opin antamaan itselleni anteeksi.

Mitä kaikkea muuta tämä opettaa, sen näyttää aika.

​ps. Virheestäni huolimatta aion huomenna aloittaa innolla matkavalmistelut!