Yksin vai yksinäinen?

Istun rantakahvilassa yksin. Katselen hurjia vaahtopäitä. Pöydässäni ei ole muita. Muut kolme tuolia ovat vapaana. Olenko yksinäinen?

Aamulla lähdin kävelemään Kalelle. Vastaani tuli ihastuttava vanhempi mies vallattoman koiranpennun kanssa. Ihailin upeita maisemia. Olin yksin ajatusteni kanssa. Olinko yksinäinen?

Lähdin löytöretkelleni nimenomaan ollakseni yksin, tutustumaan itseeni ja ajatuksiini. Löytämään ajatuksiani siitä, mitä tässä hetkessä ja tulevaisuudessa haluan. Tarvitsen omaa tilaa, aikaa olla yksin. Nautin siitä.

Haluanko olla aina yksin? Kaipaanko koskaan muita? Todellakin. Ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee muita. Niin minäkin. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun minulla on rakastava perhe ja hyviä ystäviä. 

Ajatus lähtemisestä yksin reissuun pelotti todella. Olisinko yksinäinen? Iskisikö koti-ikävä? Haluaisinko pian takaisin kotiin? Miten saisin aikani kulumaan?

Turkkilaiset ovat hyvin sosiaalisia ja juttuseuraa saa halutessaan helposti. Ihmisiä tervehditään ja kaikista pidetään huoli. Yksin täällä ei tarvitse olla. Olen kiitollinen myös siitä, että olen saanut uusia ystäviä niin paikallisista kuin suomalaisistakin. Vaikka olenkin reissussa yksin, en ole yksinäinen. <3